Seuraava artikkeli käsittelee aihetta Fernando Chalana, joka on erittäin tärkeä ja kiinnostava nykyään. Fernando Chalana on kiinnittänyt monien ihmisten huomion, sillä se edustaa käännekohtaa tapaa, jolla tämä aihe nähdään ja lähestytään. Vuosien varrella Fernando Chalana on herättänyt keskustelua ja kiistoja, ja sen vaikutus on levinnyt eri alueille kulttuurista politiikkaan. Tässä yhteydessä on aiheellista suorittaa Fernando Chalana:n syvällinen ja yksityiskohtainen analyysi, jotta voidaan ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset nyky-yhteiskunnassa.
Fernando Albino de Sousa Chalana (10. helmikuuta 1959 Barreiro – 10. elokuuta 2022[1]) oli portugalilainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan laitahyökkääjä tai keskikenttäpelaaja. Hän pelasi kotimaansa lisäksi Ranskan pääsarjassa. Hän pelasi myös maajoukkueessa.[2][3] Hänet valittiin Portugalin vuoden pelaajaksi 1976 ja 1984.[2][4]
Chalana edusti kotimaassaan Benficaa kausina 1976–1984 ja 1987–1990 sekä uransa lopulla Belenensesia kaudella 1990–1991 ja Estrela Amadoraa kaudella 1991–1992. Hän voitti Portugalin liigamestaruuden kuusi kertaa ja Portugalin cupin kolmasti.[2][3] Vuonna 1983 hän ylsi UEFA-cupissa loppuotteluun, jonka Benfica hävisi belgialaisseura Anderlechtille kahden ottelun yhteismaalein 1–2.[2][5] Kausina 1984–1987 Chalana edusti ranskalaisseura Bordeaux'ta. Hän voitti Ranskan liigamestaruuden vuosina 1985 ja 1987 sekä Ranskan cupin vuosina 1986 ja 1987.[2][3]
Chalana pelasi Portugalin maajoukkueessa 27 A-maaottelua vuosina 1976–1988.[2][3][6] Hän teki kaksi maaottelumaalia: joulukuussa 1976 MM-karsinnan vierasottelussa Kyprosta vastaan ja marraskuussa 1977 MM-karsinnan kotiottelussa jälleen Kyprosta vastaan. Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1984 hän pelasi avauskokoonpanossa Portugalin kaikissa neljässä ottelussa.[2] Välierässä Ranskaa vastaan hän syötti joukkueensa molemmat, Rui Jordãon viimeistelemät maalit. Portugalin ensimmäinen maali tasoitti ottelun 1–1:een, joka oli tulos varsinaisen peliajan päättyessä, ja toinen maali vei Portugalin jatkoajalla 2–1-johtoon. Portugali hävisi kuitenkin ottelun maalein 2–3.[2][7]