Fluoriantimonihappo

Tässä artikkelissa tutkimme Fluoriantimonihappo:n aihetta perusteellisesti, analysoimme sen alkuperää, sen vaikutusta yhteiskuntaan ja sen merkitystä nykyään. Fluoriantimonihappo on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta akateemikoissa, asiantuntijoissa ja harrastajissa vuosikymmeniä, ja se on johtanut intohimoiseen keskusteluun ja loputtomiin tutkimuksiin. Kattavan analyysin avulla pyrimme valaisemaan tätä aihetta ja tarjoamaan kattavan näkemyksen, jonka avulla lukijamme ymmärtävät sen tärkeyden ja seuraukset eri aloilla. Liity meille tälle Fluoriantimonihappo:n löytö- ja tiedonmatkalle!

Fluoriantimonihappo
Tunnisteet
CAS-numero 16950-06-4
PubChem CID 6337100
Ominaisuudet
Molekyylikaava HSbF6
Moolimassa 236,76 g/mol
Ulkomuoto väritön neste
Tiheys 2,885 g/cm3

Fluoriantimonihappo (HSbF6) on vahvin tunnettu superhappo.[1] Superhappojen vahvuutta kuvaa Hammettin happamuusfunktioon perustuva H0-luku, joka fluoriantimonihapolla on −28 ja 100-prosenttisella rikkihapolla se on −12. Vahvuudesta tämä kertoo sen, että yksi yksikkö sitä vastaa noin 1016 yksikköä 100-prosenttista rikkihappoa.[2].

Fluoriantimonihappoa saadaan vetyfluoridin ja antimonipentafluoridin tai vaihtoehtoisesti vetyfluoridin ja antimonipentoksidin välisellä reaktiolla.[3] Antimoni sitoutuu voimakkaasti fluoridi-ioniin, ja tuloksena saatu antimoniheksafluoridi-ioni SbF6− ei sido vetyioneja takaisin. Siksi liuoksessa olevien vetyionien tehollinen konsentraatio pääsee nousemaan paljon suuremmaksi kuin missään tavallisessa happoliuoksessa.

Fluoriantimonihappoa käytetään karbokationien tutkimiseen ja radikaalipolymeroitumisreaktioissa.[3]

Fluoriantimonihappo on äärimmäisen syövyttävää ja se kykenee reagoimaan lähes kaikkien tunnettujen yhdisteiden kanssa. Fluoriantimonihappo pystyy syövyttämään lähes kaikkea, joten happoa säilytetään yleensä Teflonista (polytetrafluorieteeni) valmistetuissa astioissa ja sitä käsitellään Teflon-pinnoitetuilla välineillä. Fluoriantimonihappo hajoaa räjähdyksenomaisesti joutuessaan kosketuksiin veden kanssa.

Lähteet

  1. ↑ George A. Olah, G. K. Surya Prakash, Jean Sommer & Arpad Molnar: Superacid Chemistry, s. 56. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 978-0-470-42154-3 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 1.7.2013. (englanniksi)
  2. ↑ George A. Olah: A Life of Magic Chemistry: Autobiographical Reflections of a Nobel Prize Winner, s. 99. John Wiley & Sons, 2002. ISBN 978-0-471-22040-4 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 1.7.2013. (englanniksi)
  3. ↑ a b Leon D. Freedman, G. O. Doak, G. Gilbert Long, Tariq Mahmood & Charles B. Lindhal :Antimony Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 2.7.2013

Aiheesta muualla