Fokker Dr.I:n merkitys nyky-yhteiskunnassa on kiistaton. Fokker Dr.I on pitkään ollut kiinnostava ja keskustelunaihe niin asiantuntijoiden kuin tavallisten kansalaistenkin keskuudessa. Fokker Dr.I on osoittautunut erittäin tärkeäksi aiheeksi joko populaarikulttuurin merkityksen, talouteen tai ihmisten jokapäiväiseen elämään kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Fokker Dr.I:een, jotta voimme ymmärtää paremmin sen roolia yhteiskunnassa ja sen vaikutusta elämäämme.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Fokker Dr.I | |
---|---|
![]() |
|
Tyyppi | hävittäjä |
Alkuperämaa |
![]() |
Valmistaja | Fokker |
Ensilento | 5. heinäkuuta 1917 |
Esitelty | 1917 |
Fokker Dr.I Dreidecker (suom. kolmitaso) oli Saksan keisarillisten ilmavoimien Luftstreitkräften ensimmäisessä maailmansodassa käyttämä hävittäjälentokone.
Reinhold Platzin suunnittelema ja Fokker-Flugzeugwerken valmistama kone tunnetaan erityisesti siitä, että useiden muiden saksalaisten hävittäjä-ässien ohella myös Punaisena paronina tunnettu Manfred von Richthofen lensi tällä konetyypillä.
Koneen tuotannon päättyessä toukokuussa 1918 niitä oli ehditty valmistaa ainoastaan 320 kappaletta. Nykypäiviin saakka alkuperäisiä koneita on säilynyt vain muutamia, mutta lentokuntoisia jäljitelmiä on yli 200 kpl.[1][2]
Brittien Royal Naval Air Service (RNAS) otti huhtikuussa 1917 palveluskäyttöön Sopwith Triplanen, joka nopeasti osoittautui ylivoimaiseksi saksalaisten Albatros- ja Halberstadt-koneisiin nähden. Saksan sotaministeriön ilmavoimista vastaava Idflieg (lyh. Inspektion der Fliegertruppen) tilasi lentokonevalmistajilta suunnitelman uudesta kolmitasosta. Yksitoista saksalaista konevalmistajaa vastasi tilaukseen, muun muassa Albatros, Pfalz, AEG, DFW, Schütte-Lanz, ja Euler. Näistä ainoastaan Pfalz Dr. I pääsi sarjavalmistukseen asti.
Fokkerin vastaus tilaukseen oli V.3, pieni pyörivällä tähtimoottorilla varustettu kolmitaso, jossa oli teräsputkirunko. Lentokokeiden osoittamien puutteiden vuoksi Fokker valmisti parannellun V.4-prototyypin, jonka suurimmat uudistukset olivat suuremmat ohjaussiivekkeet ja siipien kärkiväli; myös siipien tuentaa parannettiin.
Fokker V.4 osoittautui ylivoimaiseksi muiden valmistajien esityksiin nähden ja määrättiin välittömästi sarjavalmistukseen.
Kaksi esituotantosarjan konetta (102/17 ja 103/17) nimikkeellä F.I toimitettiin Markebeekeen Belgiaan Jagdstaffel (lyh. Jasta) 10:n ja 11:n taistelukoekäyttöön 28. elokuuta 1917.
Richthofen lensi 102/17-sarjanumeroisella koneella 1. syyskuuta ja seuraavien kahden päivän aikana ampui alas kaksi viholliskonetta. Kogenluftille (lyh. Kommandierender General der Luftstreitkräfte) antamassaan raportissa hän kuvaili konetta erittäin tyydyttäväksi. Esituotantosarjan koneet olivat kuitenkin lyhytikäisiä: Jasta 11:n Staffelführer Kurt Wolff ammuttiin alas 102/17-koneessa 15. syyskuuta ja Jasta 10:n Staffelführer Werner Voss kuoli 103/17-koneen ohjaimiin 23. syyskuuta 1917.
Sarjatuotantokoneiden toimitukset alkoivat saman vuoden lokakuussa; kaikki koneet menivät Jasta 1:n käyttöön.
Lähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
Suoritusarvot
Aseistus