Frank D. Gilroy

Tässä artikkelissa aiomme syventää Frank D. Gilroy:n aihetta ja tutkia sen eri puolia. Frank D. Gilroy on aihe, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien ihmisten huomion, ja se on aihe, joka synnyttää ristiriitaisia ​​mielipiteitä. Tässä artikkelissa tarkastelemme eri näkökulmia Frank D. Gilroy:een sen vaikutuksesta yhteiskuntaan sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin. Tutkimme myös sen merkitystä eri yhteyksissä, sekä historiallisesti että nykypäivänä. Tämän yksityiskohtaisen analyysin avulla toivomme tarjoavamme täydellisemmän kuvan Frank D. Gilroy:stä ja saavamme syvempää pohdintaa tästä aiheesta.

Frank Daniel Gilroy (13. lokakuuta 1925 New York – 12. syyskuuta 2015 Monroe, New York) oli yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja. Hän sai vuonna 1964 kantaesitetystä näytelmästään The Subject Was Roses (suom. Ruusujen vuoksi) Tony-, New York Drama Critics’ Circle- ja Pulitzer-palkinnot.[1]

New Yorkin Bronxissa lapsuutensa viettäneen Gilroyn vanhemmat olivat irlantilaissukuinen kahvimeklari ja tämän italialais-saksalainen vaimo. High schoolin jälkeen Gilroy värväytyi armeijaan ja joutui toisen maailmansodan aikana puoleksitoista vuodeksi taisteluihin Eurooppaan.

Sodan jälkeen Gilroy suoritti bachelor-tutkinnon Dartmouth Collegessa ja sai stipendin Yalen yliopiston draamakouluun. Hän aloitti uransa kirjoittamalla suorana lähetettyjä televisionäytelmiä ohjelmasarjoihin Playhouse 90, Westinghouse Studio One, The United States Steel Hour, Kraft Television Theatre ja Lux Video Theatre. Teatterinäyttämöllä hän debytoi vuonna 1962 näytelmällä Who’ll Save the Plowboy?, joka sai The Village Voice -lehden Obie-palkinnon.[1]

Perhedraama Ruusujen vuoksi kantaesitettiin toukokuussa 1964. Sitä on verrattu Eugene O’Neillin näytelmään Pitkän päivän matka yöhön. Näytelmä That Summer, That Fall (1967) on muunnelma Hippolytoksen ja Faidran myytistä, ja sen tapahtumapaikkana on italialaissiirtolaisten alue Manhattanin etelälaidalla.

Gilroyn elokuvaohjauksia ovat hänen omien käsikirjoitustensa pohjalta syntyneet From Noon till Three (1975, suom. Keskipäivästä kolmeen) ja Desperate Characters (1971, suom. Epätoivoiset, televisioesityksessä Avioliiton linnake). Hän laati käsikirjoitukset näytelmiensä pohjalta myös elokuviin The Only Game in Town (1969, suom. Romanssi Las Vegasissa) ja The Subject Was Roses (1968, suom. Puheenaiheena ruusut).[2] Hänen käsikirjoituksensa elokuvaan The Gig (1985, suom. Keikka) on sovitettu musikaaliksi.

Yksityiselämä

Gilroyn puoliso oli kuvanveistäjä ja kirjailija Ruth Dorothy Gaydos. Heidän pojistaan Tony Gilroy ja Dan Gilroy ovat elokuvakäsikirjoittajia ja John Gilroy toimii leikkaajana.

Teoksia

Näytelmiä

  • The Middle World (1949)
  • The Viewing (1957)
  • Getting In (1957)
  • Who’ll Save The Plowboy? (1962)
  • The Subject Was Roses (1964)
  • Far Rockaway (1965)
  • That Summer, That Fall (1967)
  • The Only Game In Town (1968)
  • Present Tense: Four Plays (1972)
Come Next Tuesday
Twas Brillig
So Please Be Kind
Present Tense
  • The Next Contestant (1979)
  • Last Licks (1979)
  • Dreams Of Glory (1980)
  • Real To Reel (1987)
  • Match Point (1990)
  • A Way With Words (1991)
A Way With Words
Match Point
Fore!
Reel to Reel
Give The Bishop My Faint Regards
  • Give The Bishop My Faint Regards (1992)
  • Fore (1993)
  • Any Given Day (1993)
  • Getting In (1997)
  • Contact With the Enemy
  • The Housekeeper
  • The Lake
  • Piscary
  • The Fastest Gun Alive

Elokuvakäsikirjoituksia

Lähteet

  1. ↑ a b Avola, Pertti: Näytelmäkirjailija oli yhden hitin ihme. Helsingin Sanomat, 23.9.2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.9.2015.
  2. ↑ Frank D. Gilroy Elonetissä.

Aiheesta muualla

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Frank D. Gilroy