Gabriel Lauraeus

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Gabriel Lauraeus:n kiehtovaan maailmaan. Tämä aihe/nimike/henkilö on herättänyt suurta kiinnostusta läpi historian ja synnyttänyt lukuisia kiistoja, keskusteluja ja pohdintoja. Gabriel Lauraeus on jättänyt merkittävän jäljen eri aloille joko akateemisen alan relevanssin, yhteiskuntavaikutuksensa tai kulttuurisen vaikutuksensa vuoksi. Tämän artikkelin aikana tutkimme sen alkuperää, kehitystä, ominaisuuksia ja sen merkitystä nykyään ymmärtääksemme paremmin sen merkitystä nykymaailmassa. Valmistaudu siis lähtemään kiehtovalle matkalle Gabriel Lauraeus:n ympärillä ja löydä kaikki seikat, jotka tekevät siitä niin jännittävän ja kiehtovan!

Gabriel Lauraeus
Loimaan kirkkoherra
1723–1749
Edeltäjä Jakob Rungius
Seuraaja Gustaf Gabriel Gabrielsson Haartman
Henkilötiedot
Syntynyt18. huhtikuuta 1677
Turku
Kuollut10. elokuuta 1753 (76 vuotta)
Turku
Puoliso Katarina Fontin
Muut tiedot
Uskonto evankelisluterilainen

Gabriel Lauraeus (18. huhtikuuta 1677 Turku – 10. elokuuta 1753 Turku) oli Turun akatemian professori ja pappi.

Gabriel Lauraeus syntyi 18. huhtikuuta 1677 Turussa. Lauraeuksen vanhemmat olivat Turun tuomiokapitulin notaari Gabriel Lauraeus vanhempi ja Katarina Rajalenius. Hänen isänsä kuoli kuitenkin jo vuonna 1681, jolloin Lauraeuksesta tuli setänsä, Oulun triviaalikoulun rehtori Olof Lauraeuksen kasvattipoika. Lisäksi hän asui lapsena äitinsä uuden aviomiehen ja siten isäpuolensa Tyrvään kirkkoherra Olof Hartmanin luona. Lisäksi hän on ilmeisesti asunut sukulaistensa luona Kalajoella ennen ylioppilaaksi tuloaan. Hän oli oppilaana Oulun triviaalikoulussa ja hänestä tuli ylioppilas Turussa vuonna 1696.[1]

Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen ja opiskellessaan teologiaa hän elätti itsensä käsityöläisammateilla veistämällä, sorvaamalla sekä tekemällä kulta- ja hopeasepäntöitä ja valmistamalla kelloja ja hienotaoksia.[1] Jonkin ajan kuluttua hänet pyydettiin auttamaan piispa Johannes Gezelius nuorempaa tämän kirjeenvaihdossa. Gezeliuksella oli kielteinen kanta pietismiin, johon taas Lauraeuksella mahdollisesti on ollut kytköksiä äitinsä suvun kautta. Yhteistyö Gezeliuksen kanssa vaikutti Lauraeukseen voimakkaasti pysyen tämän muistissa elämän loppuun saakka. On arveltu, että Gezeliuksen oma käytännöllinen raamatullisuus muodostui Lauraeuksen oman uskonnollisen ajattelun johtavaksi aatteeksi.[2]

Papiksi hän valmistui aivan Suuren Pohjan sodan kynnyksellä. Vuonna 1702 hänestä tuli Porin läänin jalkaväkirykmentin 2. pataljoonansaarnaaja ja vuonna 1703 hänestä tuli saman rykmentin 1. pataljoonansaarnaaja. Rykmentinpastorina hän toimi vuosina 1705–1723.[1]

Rykmentinpastoriksi hänet nimitettiin Kuurinmaan rajalinnan Seelburgin puolustamisen 1703-1704 jälkeen. Pultavan taistelun jälkeen Lauraeus jäi vangiksi 1709 ja hänet vietiin ensin Moskovaan ja sitten 1712 Tobolskiin Siperiaan. Siellä hän liittyi pietistiseen herätykseen. Lauraeus palasi Suomeen Uudenkaupungin rauhan jälkeen ja 1724 hänet nimitettiin Loimaan kirkkoherraksi. Hän oli vuosien 1731 ja 1746 valtiopäivien jäsen. 1749 hänet nimitettiin jumaluusopin professoriksi ja Turun tuomiorovastiksi. Hänen synodaaliväitöskirjansa De bonis operibus julkaistiin 1739. Lauraeus suomensi joukon saksalaisia ja ruotsalaisia virsiä teokseksi Muutamia Hengellisiä virsiä ja laati kirjoituksia Ruotsin tiedeakatemian julkaisuihin.

Lauraeuksen puoliso vuodesta 1707 oli Katarina Fontin (k. 1737).

Lähteet

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 440.

Viitteet

  1. ↑ a b c Yrjö Kotivuori: Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Gabriel Lauraeus 11.6.2012. Helsingin yliopisto. Viitattu 28.10.2015.
  2. ↑ Kansanaho, Erkki: Hallen pietismin vaikutus Suomen varhaisempaan herännäisyyteen. Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura, 1947.

Aiheesta muualla