Käsiteltävässä artikkelissa Gabriel Tarde:n lähestymistapaa käsitellään innovatiivisesta ja ajankohtaisesta näkökulmasta, jotta lukijalle saataisiin täydellinen ja päivitetty näkemys aiheesta. Gabriel Tarde:n kattamia eri näkökohtia analysoidaan tutkimalla sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä sekä sen merkitystä nykyään. Lisäksi esitellään erilaisia näkemyksiä ja asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta, tavoitteena tarjota kattava ja rikastuttava katsaus Gabriel Tarde:een. Samoin tarkastellaan mahdollisia tulevaisuuden suuntauksia suhteessa Gabriel Tarde:een, jotta saadaan tulevaisuuden visio, jonka avulla lukija ymmärtää tämän aiheen tärkeyden ja vaikutuksen nykyiseen yhteiskuntaan.
Jean-Gabriel De Tarde tai Gabriel Tarde (12. maaliskuuta 1843 Sarlat – 13. toukokuuta 1904 Pariisi[1]) oli ranskalainen sosiologi, kriminologi ja sosiaalipsykologi.
Tarde toimi 1869–1894 tuomarina kotiseuduillaan Dordognessa. Hän oli vuodesta 1894 Pariisissa oikeusministeriön tilastollisen osaston päällikkönä, vuodesta 1895 sen ohessa nykyaikaisen filosofian professorina Collège de Francessa. Tarde on julkaissut aikanaan arvostettuja tutkimuksia rikollisuuden sosiologisista edellytyksistä ja muista sosiologian kysymyksistä, muun muassa La criminalité comparée (1886), Les lois de l’imitation (1890), Études de psychologie sociale (1898). Hänen kuolemansa jälkeen ilmestyi utopinen tulevaisuudenkuvaus Fragments d’histoire future.[2]