Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Gandhara:n aihetta ja analysoimme sen eri näkökohtia kriittisestä ja objektiivisesta näkökulmasta. Gandhara on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua modernissa yhteiskunnassa, ja on tärkeää tarkastella sitä perusteellisesti ymmärtääksemme sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme. Käsittelemme tässä artikkelissa erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä Gandhara:stä ja tarjoamme kattavan ja tasapainoisen näkemyksen, jonka avulla lukija voi muodostaa oman mielipiteensä asiasta. Sen alkuperästä sen tuleviin vaikutuksiin perehdymme kaikkiin Gandhara:n vivahteisiin tarjotaksemme täydellisen yleiskatsauksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.
Gandhāra (urduksi گندھارا ) oli muinainen intialainen valtakunta nykyisen Pakistanin ja Afganistanin rajalla. Se sijaitsi Peshawarin laaksossa ja sen ympäristössä, Potoharin tasangolla ja Kabuljoen pohjoispuolella. Sen tärkeimmät kaupungit olivaat Purushapura (nykyinen Peshawar) ja Takshashila (nykyinen Taxila).[1]
Gandhāran kuningaskunta oli olemassa tuhannen viidensadan vuoden ajan 500-luvulta eaa. 1000-luvulle. Se kukoisti ajanlaskumme ensimmäiseltä viidennelle vuosisadalle osana buddhalaista Kushanien valtakuntaa. Kushanien kuningas Kanishka piti Peshawaria pääkaupunkinaan, ja hallitsi sieltä käsin lähes koko Pohjois-Intiaa. Kushanien aikana rakennettiin monia hienoja monumentteja ja temppeleitä.
Muslimit valloittivat Gandharan alueen vuonna 1021, ja nimi Gandhara katosi pikkuhiljaa käytöstä. Suurmogulien aikana se oli osa Kabulin provinssia.
Gandharalainen veistostaide on kuuluisa buddhalaisen taiteen tyylisuunta, joka sai vaikutteita kreikkalaisesta, syyrialaisesta ja persialaisesta taiteesta ja yhdisti ne intialaiseen kulttuuriperintöön. [2]