Nykymaailmassa Gasoline Girls And Petrol Boys on erittäin tärkeä aihe ja herättää jatkuvaa keskustelua asiantuntijoiden ja aiheesta kiinnostuneiden ihmisten keskuudessa. Jo useiden vuosien ajan Gasoline Girls And Petrol Boys on kiinnittänyt yhteiskunnan huomion yleensä joko sen vaikutuksensa vuoksi jokapäiväiseen elämään, historialliseen merkitykseen tai merkityksellisyyteensä nykyisessä ympäristössä. Vuosien varrella Gasoline Girls And Petrol Boys on ollut lukuisten tutkimusten ja analyysien kohteena, jotka ovat tuottaneet yllättäviä tuloksia ja odottamattomia johtopäätöksiä. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Gasoline Girls And Petrol Boys:n aihetta ja sen vaikutusta nyky-yhteiskunnan eri puoliin.
Gasoline Girls And Petrol Boys oli suomalainen yhtye, joka toimi vuosina 1986–1992. Yhtye ehti tehdä lähes tuhat konserttia sekä useita televisioesiintymisiä. Yhtyeen taivalta esitellään laajemmin mm. Tampereen Vapriikin suositussa Manserock-näyttelyssä mm. valokuvin, videoin ja haastatteluin. Gasoline Girls and Petrol Boys oli yksi naispuolisten populaarimusiikintekijöiden uranuurtajista. Yhtyeen päälauluntekijänä toimi Kikka Laitinen, joka sittemmin on tullut tunnetuksi laajemminkin musiikintekijänä. Yhtyeen julkaisujen hovituottajana toimi yhtyejäsenten hyvä ystävä Heikki Silvennoinen. Yhtyeen rokimpia kappaleita tuotti Hannu Leiden, ja Tulta ja Hunajaa -levyn tuottajana toimi myös T.T.Oksala. Yhtyeen levytykset äänitettiin tamperelelaislle JJ-studiolla Juuso Nordlundin toimiessa äänittäjänä ka osatuottajana.
Yhtye levytti 3 ensimmäistä LP-levyä ja singlet tamperelaiselle Rockadillo Recordsille, suomalaisen Tapio Korjuksen perustamalle levy-yhtiölle. Vuonna 1992 julkaistiin yhtyeen viimeiseksi jäänyt LP Hulababalulaa, jonka tuotti AXR.
Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat Rakkaudella tehty, Sä oot mun, Birdie Birdie, Peiton alle, Onks kellään aurinkoo, Kiltti sängyssä, Telecaster ja Liikaa, liian paljon, liian kauan. Viime mainitusta kappaleesta tehtiin vuonna 1989 myös näyttävä rock-video, jonka tuotti Marko Röhr, ja käsikirjoitti ja ohjasi Jukka Mauno.
Yhtye esiintyi kotimaan lisäksi myös Kiovassa, Tampereen ystävyyskaupungissa vuonna 1988, vuonna 1989 Pariisissa Midemin musiikkimessuilla ja vuonna 1990 Lundissa.[1]