Gemäldegalerie

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Gemäldegalerie, joka on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Gemäldegalerie on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta sen merkityksen vuoksi tämän päivän yhteiskunnassa, sen vaikutuksista eri alueilla ja sen vaikutuksista ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tämän mukaisesti tutkitaan Gemäldegalerie:een liittyviä eri näkökohtia, joissa käsitellään sen alkuperää, kehitystä, ominaisuuksia, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Lisäksi esitellään viimeaikaisia ​​Gemäldegalerie:een liittyviä tutkimuksia, asiantuntijalausuntoja ja kokemuksia, joiden tavoitteena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys aiheesta.

Kulturforumin sisäänkäynti.

Gemäldegalerie on Berliinissä sijaitseva taidemuseo, jossa on maailman suurimpiin kuuluva kokoelma 1300−1800-lukujen taidetta. Preussin kuninkaallisesta taidekokoelmasta alkunsa saanut kokoelma avattiin yleisölle alun perin vuonna 1830 nykyisen Altes Museumin tiloissa. Kokoelma kasvoi kansainväliseen kuuluisuuteen sen johtajana vuosina 1890–1920 toimineen Wilhelm von Boden aikana, ja vuodesta 1904 se oli näytteillä Kaiser-Friedrich-Museumin (nyk. Bode-museo) tiloissa. Kokoelma ja rakennus kärsivät pahoja vaurioita toisessa maailmansodassa, jolloin yli 400 taideteosta tuhoutui tai katosi. Kylmän sodan aikana kokoelma jakautui kahtia, kun Itä-Saksaan jääneet teokset jätettiin Bode-museoon ja Länsi-Saksaan päätyneet siirrettiin Dahlemin museoihin. Saksojen yhdistymisen jälkeen kokoelmat yhdistettiin ja uusi museorakennus valmistui Kulturforumille vuonna 1998.[1]

Keskiaikaisia saksalaisia uskonnollisia maalauksia Gemäldegaleriessa.

Gemäldegaleriessa on esillä muun muassa Peter Paul Rubensin, Rembrandtin, Rafaelin ja Caravaggion mestariteoksia.

Lähteet

  1. ↑ Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila), s. 160–161. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.

Aiheesta muualla