Nykymaailmassa Gene Ammons:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Gene Ammons on onnistunut vangitsemaan miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa joko yhteiskuntaan kohdistuvan vaikutuksensa, kulttuurielämän, historiallisen merkityksensä tai henkilökohtaisen kehityksensä merkityksen vuoksi. Kun tutkimme tätä aihetta lisää, astumme monien mahdollisuuksien ja näkökulmien universumiin, jotka kutsuvat meidät pohtimaan, kyseenalaistamaan ja keskustelemaan Gene Ammons:sta. Tämän artikkelin avulla pyrimme syventymään eri näkökohtiin, jotka tekevät Gene Ammons:stä niin tärkeän aiheen nykyään, ja tutkimme sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri alueilla.
Eugene "Gene" Ammons (myös "Jug"; 14. huhtikuuta 1925 Chicago, Illinois – 6. elokuuta 1974 Chicago, Illinois) oli yhdysvaltalainen jazzia soittanut tenorisaksofonisti.[1]
Ammons oli boogie woogie -pianisti Albert Ammonsin poika. Hän varttui Chicagossa. Ammons sai ensimmäisen kerran valtakunnallista huomiota toimiessaan Billy Eckstinen big bandin jäsenenä vuosina 1944–1947.[1] Hän soitti varhaisella urallaan myös King Kolaxin yhtyeessä[2] ja vuonna 1949 Woody Hermanin big bandissa. Vuosina 1950–1952 Ammons toimi kiertävässä kokoonpanossa, jonka oli perustanut saksofonisti Sonny Stittin kanssa.[1]
Myöhemmin Ammons johti omia yhtyeitään. Hän levytti muiden muassa Art Farmerin ja John Coltranen kanssa 1950-luvulla. Hän esiintyi säännöllisesti muiden muassa Sonny Stittin, James Moodyn ja Dexter Gordonin kanssa. Ammonsin levytys "My Foolish Heart" (1950) oli rhythm and blues -hitti. Enimmäkseen Ammons soitti soulvaikutteista lyyristä jazzia, jossa alun perin oli vahvoja vaikutteita Lester Youngilta.[1]
Ammons suoritti vuosina 1962–1969 vankeusrangaistusta huumausainerikoksesta.[1] Hän kuoli Chicagon Michael Reese Hospitalissa luusyöpään ja keuhkokuumeeseen elokuussa 1974. Luusyöpä oli todettu sattumalöydöksenä Ammonsin jouduttua 23. heinäkuuta sairaalahoitoon käsivarren murtuman takia. Ammonsilla oli vaimo ja kaksi lasta.[2]