Georg Weissel

Tässä artikkelissa tutkimme Georg Weissel:n aihetta perusteellisesti, käsittelemme sen eri puolia, sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa ja sen merkitystä läpi historian. Tutkimme sen vaikutuksia eri aloilla politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja teknologiaan. Georg Weissel on teema, jonka avulla voimme ymmärtää paremmin ympärillämme olevaa maailmaa, vaan myös pohtimaan rooliamme siinä ja kyseenalaistamaan uskomuksiamme ja vakaumuksiamme. Kattavan analyysin avulla pyrimme valaisemaan aihetta, joka ei ole vain akateemista mielenkiintoa, vaan jolla voi olla myös syvällisiä vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme.

Georg Weissel (1590 Domnau, Itä-Preussi – 1. elokuuta 1635 Köningsberg) oli saksalainen pappi ja virsirunoilija.

Weissel opiskeli teologiaa ja musiikkia Albertus-yliopistossa. Hän työskenteli rehtorina Friedlandissa, Itä-Preussissa, kunnes hänestä tuli joulukuussa 1623 Köningsberglin luterilaisen Altroßgärter-kirkon pappi.

Altroßgärterin kirkko Köningsbergissä.
Freylinghausenschen Gesangbuch: Macht hoch die Tür (1734).

Weisselin kirjoittamia virsiä on säilynyt 23. Tunnetuin niistä on adventtivirsi "Avaja porttis, ovesi " (Macht hoh die Tür) jonka hän kirjoitti vastavalmistuneen Altroßgärter-kirkon vihkimiseen. Virsi julkaistiin painettuna Preussische Fest-Lieder kokoelmassa 1642.[1] Virsi on käännetty useille eri kielille. Johann Sebastian Bach käytti Weisselin virttä ”Nun liebe Seel, nun ist es Zeit” Jouluoratorion viidennessä kantaatissa.[2]

Saksan ”Evangeliches Gesangbuchissa” on Weisselin adventtivirren lisäksi vain kaksi hänen kirjoittamaansa virttä.[3] Suomessa ja Ruotsissa tunnetaan hänen virsistään ainoastaan adventtivirsi "Avaja porttis, ovesi". (Suomen ev. lut. kirkon virsikirja virsi 2, Ruotsin kirkon virsikirja virsi 107, Hengellisen laulukirja laulu 609 ja Cantemus -laulukirja, laulu 34.)

Lähteet

  1. ↑ Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 774. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964. (ruotsiksi)
  2. ↑ Bach Cantatas Website bach-cantatas.com. Viitattu 22.3. 2019. (ruotsiksi)
  3. ↑ Evangelisches Gesangbuch 1995. Leipzig: Evangelische Verlagsanstalt, 1995. (saksaksi)