Nykymaailmassa George Fernandes on saavuttanut suuren merkityksen yhteiskunnan eri alueilla. Sen vaikutukset ovat heijastuneet politiikkaan, talouteen, kulttuuriin ja jopa ihmisten jokapäiväiseen elämään. Kautta historian George Fernandes on ollut erilaisten keskustelujen ja analyysien kohteena, mikä on herättänyt kiinnostusta tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa. Tässä artikkelissa tutkimme George Fernandes:n monia puolia, tarkastelemme sen vaikutusta nykyisessä kontekstissa ja ennustamme sen merkitystä tulevaisuudessa. George Fernandes kutsuu meidät pohtimaan ja ymmärtämään paremmin ympäröivää maailmaa alkuperästään sen vaikutuksiin nykyelämässä.
George Fernandes | |
---|---|
![]() |
|
Intian puolustusministeri | |
21. lokakuuta 2001 – 22. toukokuuta 2004
|
|
Edeltäjä | Jaswant Singh |
Seuraaja | Pranab Mukherjee |
19. maaliskuuta 1998 – 16. maaliskuuta 2001
|
|
Edeltäjä | Mulayam Singh Yadav |
Seuraaja | Jaswant Singh |
Intian rautatieministeri | |
2. joulukuuta 1989 – 10. marraskuuta 1990
|
|
Edeltäjä | Madhav Rao Scindia |
Seuraaja | Janeshwar Mishra |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 3. kesäkuuta 1930 Mangalore, Brittiläinen Intia |
Kuollut | 29. tammikuuta 2019 (88 vuotta) New Delhi, Intia |
Tiedot | |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
George Fernandes (3. kesäkuuta 1930 – 29. tammikuuta 2019) oli intialainen ammattiyhdistysjohtaja ja sosialistipoliitikko, joka toimi maansa teollisuus-, rautatie- ja puolustusministerinä. Hänet muistetaan Indira Gandhin vuonna 1975 julistaman kansallisen hätätilan kiihkeänä vastustajana, joka johti vuotta aikaisemmin suurta rautatietyöläisten lakkoa. Kansallisen hätätilan aikana Fernandes pakoili pidätystä vuoden ajan ja yritti hankkia käsiinsä räjähteitä, joilla voisi hyökätä hallituksen rakennuksia vastaan.[1]
Puolustusministerinä toimiessaan hän kannatti Intian ydinkokeita, kansallisen turvallisuuden nimissä, vastoin aiempaa kielteistä suhtautumistaan ydinaseisiin. Samoihin aikoihin tapahtui myös Pakistanin vastainen Kargilin konflikti. Vuonna 2004 hänen oli erottava virastaan korruptioskandaalin vuoksi, mutta hänet todettiin myöhemmin syyttömäksi.[2]
Vuonna 2009 hän aloitti lyhyeksi jääneen uran parlamentin ylähuoneessa, josta hän seuraavana vuonna erosi heikentyneen terveytensä takia.[1]
Kuolemansa jälkeen, vuonna 2020, hänelle myönnettiin Intian toiseksi korkein kunniamerkki Padma Vibhushan.[3]