Grisaille

Tämän päivän artikkelissa tutkimme Grisaille:n jännittävää maailmaa. Puhummepa sitten julkkiksen elämästä, historiallisesta tapahtumasta, yhteiskunnallisesta ilmiöstä tai mistä tahansa muusta aiheesta, siitä on varmasti paljon sanottavaa. Seuraavilla riveillä perehdymme Grisaille:n kiehtovimpiin yksityiskohtiin analysoimalla sen merkitystä, vaikutuksia ja merkitystä vastaavalla alalla. Sen vaikutuksesta yhteiskuntaan sen rooliin populaarikulttuurissa perehdymme monenlaisiin näkökohtiin, joiden avulla voimme paremmin ymmärtää Grisaille:n suuruuden. Toivomme, että tämä luku on yhtä rikastuttava kuin viihdyttävä ja että se onnistuu antamaan sinulle uuden näkökulman Grisaille:een. Valmistaudu lähtemään tutkimus- ja oppimismatkalle!

Andrea del Sarto: Battesimo Della Gente, harmaalla ja ruskealla vuosina 1511–26 maalattu grisaillefresko Chiostro dello Scalzossa Firenzessä.
Leonardo da Vincin draperiatutkielma istuvaa figuuria varten, noin 1470. Temperamaalaus 26.6 x 23.3 cm, Louvre Pariisi.
Jean Auguste Dominique Ingres: Odalisque en Grisaille

Grisaille (grɪʼzaɪ, -ʼzeɪl; ranska: gris, harmaa, ranskan ääntäminen: /ɡʁi.zaj/) tarkoittaa maalaustapaa, jossa maalataan valöörejä painottaen harmaasävyillä mustasta valkoiseen, joskus ruskehtavilla sävyillä. Grisaille on 'harmaata harmaalle' -maalausta. Muita nimityksiä ovat harmaasävymaalaus.[1] Grisaille on monokromaattista eli yksiväristä maalausta, joskin monokromaattiset maalaukset eivät ole välttämättä mustavalkoisia tai valööreihin perustuvia.

Maalaustapaa käytetään monesti alusmaalauksena, jolloin päälle laseerataan läpikuultavia värikerroksia. Grisaillea on käytetty myös marmorin jäljittelemiseen.[2] Moderni esimerkki grisaillesta on Pablo Picasson maalaus Guernica.

Muussa kuin maalaustaiteessa grisaille on silkkisen tai puolisilkkisen kankaan nimitys.[3]

Historiaa

Ensimmäisiä grisaille-maalauksia olivat sisterssiläisluostarien lasimaalaukset 1100-luvulla.[2] Grisaillea käytettiin paljon maalausten suunnittelussa ja alusmaalauksissa 1300-luvulla, ja alankomaalaisessa maalaustaiteessa 1400-luvulla. Erityisen suosittua grisaille oli Ranskassa 1800-luvulla.[4]

Alusmaalauksena käytettäessä grisaillessa maalataan ensin vaaleusasteet ja muodot. Kerrosmaalauksen toisessa vaiheessa lisätään kullekin alueelle halutut pintavärit. Värit ovat tavallisesti läpikuultavia lasuureja.[5]

Grisaillen uusi tuleminen ja manga

Grisaille on tullut uudelleen muotiin nykyaikana. Grisaille-tekniikka helpottaa vaaleiden ja tummien alueiden suhteiden kuvaamista. Materiaalien vaikutus näkyy helpommin, samoin se, että hyvinkin vaaleassa pinnassa saattaa olla melko tummia kohtia ja tummissa pinnoissa hyvinkin vaaleita kohtia.[6]

Muun muassa manga-sarjakuvissa sovelletaan grisaillen tyyppistä työskentelyä kerrosmaalauksena. Aiheesta maalataan ensin valöörihahmotelma, jonka päälle lisätään lopulliset värit. Esimerkiksi Hiroki Mafuy käyttää tätä maalaustapaa.[6]

Lähteet

  1. ↑ Leena Valkeapää: Taidehistorian sanasto (PDF) 2003. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 8.8.2009.
  2. ↑ a b Taiteen pikkujättiläinen, s. 186. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
  3. ↑ Lauri Hendell-Auterinen, Mauno Jääskeläinen: Sivistyssanakirja 9. p., Otava 1964.
  4. ↑ Coloria: Harmaa
  5. ↑ Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 117. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja. ISBN 951-0-10053-6
  6. ↑ a b Reima Mäkinen: Mangan värit – Sarjakuvan värittäjän käsikirja. Lilith, 2009. ISBN 978-951-98810-3-4 s. 88

Aiheesta muualla

Maalaustekniikat
Sideaineen mukaan:
Maalauspohjan mukaan:
Värinlevitystavan mukaan:
Maalausjärjestyksen mukaan:
Maalaustyylin mukaan: