Gustaf Adolf Helsingius

Gustaf Adolf Helsingius on aihe, joka on herättänyt paljon kiinnostusta viime vuosina, sillä sen vaikutus kattaa yhteiskunnan eri osa-alueita. Ilmestymisestään lähtien siitä on tullut keskustelun, tutkimuksen ja pohdinnan aihe, joka synnyttää ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja rikastuttaa sen ympärillä olevaa tietoa. Tässä artikkelissa perehdymme Gustaf Adolf Helsingius:n eri näkökohtiin ja tutkimme sen historiaa, kehitystä ja vaikutusta nykyään. Analysoimme erilaisia ​​näkökulmia, todisteita ja argumentteja ymmärtääksemme täysin tämän ilmiön, joka on kiinnittänyt niin monien ihmisten huomion ympäri maailmaa.

Gustaf Adolf Helsingius
Gustaf Adolf Helsingius vuonna 1881.
Gustaf Adolf Helsingius vuonna 1881.
Henkilötiedot
Syntynyt15. helmikuuta 1855
Turku
Kuollut7. kesäkuuta 1934 (79 vuotta)
Lohjan maalaiskunta

Gustaf Adolf Helsingius (15. helmikuuta 1855 Turku – 7. kesäkuuta 1934 Lohjan maalaiskunta) oli suomalainen rautatieinsinööri ja köyhäinhoidon tarkastaja.

Helsingiuksen vanhemmat olivat teologian tohtori, Lohjan kirkkoherra Gustaf Fredrik Helsingius ja Rosina Heurlin. Hän valmistui insinööriksi 1879 ja toimi sitten rakennusinsinöörinä Vaasan rautatien rakennustyömaalla 1879–1883 ja Oulun rautatien rakennustyömaalla 1883–1886.

Helsingius toimi köyhäinhoidon konsulenttina 1888 ja sen jälkeen hän oli köyhäinhoidon tarkastajana aluksi väliaikaisesti 1889–1893 ja sitten vakinaisesti 1893–1915. Hän oli vielä Turun kaupungin avustustoimiston päällikkönä 1918–1921.

Tarkastajan virassa Helsingius oli käynnistämässä vaivaistalojen rakentamista Suomen kuntiin. Hän laati taloille ohjesääntöjä ja teki rakennuspiirustuksia, harjoitti neuvontatoimintaa, tarkisti talojen piirustukset ja valvoi säännösten noudattamista kunnissa. Tämä yhdenmukaisti vähitellen köyhäinhoidon käytäntöjä eri puolilla Suomea. Helsingius julkaisi 1899 Vaivaishoidon käsikirjan. Vuodesta 1897 lähtien kunnat saivat valtion lainaa vaivaistalon rakentamiseen mutta vain jos Helsingius hyväksyi talon piirustukset ja kunnan laatiman vaivaishoito-ohjesäännön. Helsingiuksen toiminnan ansiosta köyhäinhoito alettiin nähdä valtion tehtävänä jonka käytännön toteutus oli annettu kunnille valtion valvonnassa.

Helsingius asui aluksi Lohjalla Hiittisten kartanosta vuokraamassaan asunnossa. Hän rakennutti Linnaisten huvilana tunnetun talon jossa hän asui vuoteen 1893 saakka jolloin hän muutti viranhoidon takia Helsinkiin. Eläkevuotensa Helsingius vietti Virkkalassa toisen vaimonsa Ingrid Lindholmin tädiltään perimässä huvilassa "Tätilässä". Tässä rakennuksessa toimi sittemmin vuodesta 1954 Virkkalan suomalainen yhteiskoulu. Nykyisin huvilasta on jäljellä enää tonttia kiertävä kiviaita. Virkkalassa sijaitsee myös Helsingiuksen tie.

Helsingius oli perustamassa Raajarikkoisten auttamisyhdistystä sekä Suomen yleistä käsiteollisuusyhdistystä ja toimi näissä yhdistyksissä johtokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana useita vuosia. Hän oli myös Lohjan kunnallislautakunnan varaesimies sekä Helsingin kaupunginvaltuuston ja kirkkovaltuuston jäsen.

Gustaf Helsingius oli naimisissa kaksi kertaa:

  • 1880–1906 Anna Elisabeth Roosin kanssa
  • vuodesta 1908 pitkäaikaisen kanslistinsa Ingrid Emilia Lindholmin kanssa.

Gustaf Helsingiuksen ja Anna Roosin lapsia olivat kirjailija, opettaja Torsten Helsingius ja jääkärimajuri Gustaf Fredrik Helsingius.

Teoksia

  • Matkakertomus Suomessa (vaivaishoidon tutkimusta varten). Helsinki 1886.
  • Waiwaistalon piirustus: Johtajan ja hoitolaisten asunnot. 1886.
  • Lyhyt opastus järjestys- ja ohjesääntöjä tehtäessä yleiselle vaivaishoidolle kunnissa, joissa on vaivaistaloja: Keski-Suomen maalaisseuran, vaivaishoidon järjestämistä asettaman komitean pyynnöstä. Erkko, Jyväskylä 1887.
  • För hvilka fattiga äro fattiggårdarna? Wasa 1891.
  • Normalritningar till fattigvårdsbyggnader. Helsingfors 1891.
  • Fattigvårdsinspektörens för Finlands årsberättelser för 1892 och 1893. Helsingfors 1894.
  • Om vårdanstalter för fallandesjuka: Föredrag. Nystad 1897.
  • Suomen vaivaistalojen matrikkeli. Toimittanut G. A. H. Omakustanne. Helsinki 1897.
  • Kuntain yhteisiä mielisairaaloita koskevia neuvoja. Vaivaishoidon tarkastaja Suomessa, vihko n:o 4. Helsinki 1898.
  • Handbok i fattigvård. Författare, Helsingfors 1899, 2. omarb. upplaga Schildt, Borgå 1917.
  • Vaivaishoidon käsikirja. Tekijä, Helsinki 1899, 2. uud. painos nimellä Köyhäinhoidon käsikirja, Schildt, Helsinki 1917.
  • Den lösa befolkningen och hemslöjden. Skrifter utgifna af Finlands allmänna slödjförening 1. Finlands allmänna slöjdförening, Helsingfors 1901.
  • Irtain väestö ja kotiteollisuus. Suomen yleisen käsiteollisuusyhdistyksen toimituksia 1. Suomen yleinen käsiteollisuusyhdistys, Helsinki 1901.
  • Handbok i samhällets barnavård och skyddsuppfostran. Helsingfors 1907.
  • Yhteiskunnan lastenhoito ja suojelukasvatus: käsikirja. Painatus kustannettu Keisarillisen senaatin päätöksen mukaan yleisillä varoilla Helsingissä 1907. Kuopio 1907.
  • Undsättningsarbetet i höga norden. Helsingfors 1908.
  • Ehdotus köyhän kansan tilan parantamiseksi Pohjois-Suomessa: Jätetty Keisarilliseen senaattiin 25 p. syyskuuta 1909. Helsinki 1909.
  • Några uppsatser i folkuppfostran, förebyggande fattigvård och barnavård: Från en studieresa år 1910. Helsingfors 1910.
  • För flere kommuner gemensamma fattigvårdsanstalter för drinkare, arbetsmotvilliga och sinnessjuka. Vasa 1911.
  • Ur armodets värld. F. Helsingius, Ekenäs 1917.
  • Ehdotus toimenpiteiksi yleisen hädän postamiseksi Turussa: Pyynnöstä laatima mietintö. Turku 1918.
  • Fattigvårdens nydaning i Finland under tre årtionden. Schildt, Helsingfors 1918.
  • Förslag till av det allmänna nödläget påkallade undsättningsåtgärder. Åbo 1918.
  • Avustustoimenpiteitä: Itseänsä elättämistä tarkoittavaa avustusta. Tekijä, Turku 1919.
  • Den rådande sedeslösheten. Åbo 1920.
  • Luisumme siveettömyyden kuilua kohti. Tekijä, Turku 1920.
  • Ur armodets värld: Två mödrar. Söderström, Helsingfors 1920.
  • Kring totalförbudet, sedeslösheten och förvildningen. Vasa 1926, 2. omarb. upplaga Borgå 1926.
  • Mot tidens sedefördärv: Tre föredrag. Jakobstad 1926.
  • Hågkomster. Söderström, Helsingfors 1927. (Omaelämäkerta.)
  • Från min mannaålder: Hågkomster 2. Söderström, Helsingfors 1929. (Omaelämäkerta.)
  • Ströskrifter om olika vägar till framgång 1: Ut i världen! Första tjänsten. Landskommunernas centralbyrå, Helsingfors 1931.
  • Ströskrifter om olika vägar till framgång 2: En man som vill bli fri. Finlands svenska nykterhetsförbund, Vasa 1931.
  • Ströskrifter om olika vägar till framgång 3: ”Något skojigt efter veckans mödor.” Landskommunernas centralbyrå, Helsingfors 1931.

Lähteet

Aiheesta muualla