Gustaf Aminoff (kenraali)
Nykyään Gustaf Aminoff (kenraali) on erittäin ajankohtainen ja ajankohtainen aihe, joka kiinnittää asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Se on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, sillä sen vaikutukset voivat olla erittäin merkittäviä yhteiskunnan eri alueilla. Tästä syystä on tärkeää kaivaa syvemmälle Gustaf Aminoff (kenraali):een ymmärtääksesi sen vaikutus ja luodaksesi siitä tietoisen keskustelun. Tässä artikkelissa tutkimme Gustaf Aminoff (kenraali):n eri puolia sen alkuperästä ja kehityksestä sen mahdollisiin seurauksiin tulevaisuudessa. Lisäksi analysoimme erilaisia näkökulmia Gustaf Aminoff (kenraali):een tavoitteenaan rikastaa tietoa ja tarjota kattavampi ja globaalimpi visio tästä aiheesta.
Gustaf Aminoff (14. huhtikuuta 1771 Rättvik, Ruotsi – 25. joulukuuta 1836 Ruovesi) oli kenraalimajuri ja maaherra.[1]
Ura
Aminoff valmistui kadetiksi Haapaniemen kadettikoulusta vuonna 1788.[1] Hän osallistui Kustaa III:n sodassa 1788–1790 Puumalan, Partakosken ja Pirttimäen taisteluihin. Vuonna 1796 hän toimi kapteenina ja Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Aadolfin adjutanttina.[1] Samana vuonna hänet ylennettiin yliadjutantiksi ja majuriksi.[1]
Suomen sodan syttyessä vuonna 1808 Aminoff oli jo ylennetty everstiksi.[1] Sodan jälkeen hän toimi Ruotsin Vaxholmin linnoituksen kommendanttina.[1] Hän ei viihtynyt Ruotsissa ja erosi Ruotsin armeijan palveluksesta kenraalimajurina 1810.[1] Aminoff muutti takaisin Suomeen, jossa hänet kutsuttiin samana vuonna Savon ja Karjalan läänin maaherraksi. Aminoff jäi eläkkeelle maaherran virasta vuonna 1827.[1]
Perhe
Hän oli naimisissa Lovisa Jakobina Salsvärdin kanssa, joka oli everstiluutnantti Jakob Salsvärdin ja Lovisa Ulrika Sohlbergin tytär. Pariskunta sai yhdeksän lasta. Eversti Gustaf Fredrik Jakob Aminoff oli hänen poika.[1]
Ritarikunnat
Miekkaritarikunta ritari (1805)[1]
Miekkaritarikunta 1. luokan ritari (1809)[1]
Pyhän Annan ritarikunta 1. luokka (1818)[1]
Katso myös
- Aminoff-suku
Lähteet
- Släkten Aminoff, Berndt Herman Aminoff, Ekenäs, 1978