Gustaf Skinnari

Tässä artikkelissa tutkimme Gustaf Skinnari:n kiehtovaa historiaa, analysoimme sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Alkuperäistään nykyiseen vaikutukseensa Gustaf Skinnari on ollut ratkaisevassa roolissa eri aloilla ja vaikuttanut ihmisiin, yhteisöihin ja kulttuureihin ympäri maailmaa. Monitieteisen lähestymistavan avulla tarkastelemme Gustaf Skinnari:n kohokohtia, sen menneisyydestä sen tuleviin vaikutuksiin. Tarjoamme kattavan näkymän, jonka avulla lukijat ymmärtävät täysin Gustaf Skinnari:n tärkeyden tänään.

 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Gustaf Skinnari
Henkilötiedot
Syntynyt27. maaliskuuta 1835
Kuollut11. huhtikuuta 1916 (81 vuotta)
Ammatti merimies, lohikauppias, lestadiolaissaarnaaja

Gustaf (Kustaa) Skinnari (27. maaliskuuta 1835 Hailuoto – 11. huhtikuuta 1916 Oulu) oli oululainen merimies ja lohikauppias.

Talollisen poikana syntynyt Skinnari työskenteli merimiehenä, lohikauppiaana ja viimeksi maalarina. Hän muutti 1854 Hailuodosta Ouluun ja oli merimiehenä seuraavat 15 vuotta. Sitten Skinnari toimi lohikauppiaana matkustellen ympäri Suomea, ja noin vuodesta 1890 lähtien hän oli maalarina asuen Oulun Heinäpäässä.

Vuonna 1868 Skinnari liittyi lestadiolaiseen herätysliikkeeseen ja toimi vuodesta 1869 alkaen lestadiolaissaarnaajana. Nykyään Skinnari tunnetaan lestadiolaisuudessa lähinnä tuotteliaana virsirunoilijana. Skinnari toimitti vuonna 1894 ilmestyneen laulukirjan Jumalan lasten Rukous-, Ylistys- ja Kiitos-Wirsiä matkustaissamme elämän tietä läpi wihollisen maan Paratiisiin, jossa monet hänen lauluistaan julkaistiin ensimmäistä kertaa. Laulujen keskeisenä sanomana on Kristuksen ristinkuolema ja sovintotyö. Skinnarin lauluissa sanotaan sykkivän lestadiolaisen alkuheräyksen sydänäänet. Skinnari syrjäytyi uskonsa menetettyään vuonna 1890 lestadiolaisesta liikkeestä, ja hän liittyi myöhemmin lestadiolaisiin uusheränneisiin. Ennen kuolemaansa Skinnari kuitenkin palasi vanhoillislestadiolaisuuden pariin.[1]

Skinnarin tunnetuin laulu on virsikirjan virsi 301 Kirkasta, oi Kristus, meille. Muita hänen sanoittamiaan lestadiolaisuudessa tunnettuja lauluja ovat muiden muassa Jeesus rakas, joka maksoit; Oi, kuinka ihanata; Henkensä antoi hän, kaikki ken loi; Vieras on meille tämä maa ja Kuule sä Eevan lapsi. Skinnarin lauluja on mukana mm. kokoelmissa Siionin laulut, Siionin matkalaulut sekä Hengellisiä lauluja ja virsiä. Merimiehenä ollessaan Skinnari kirjoitti sanat tunnettuun merimieslauluun Hyvästi rakas Kreettani.

Arkkiveisuja

  • Jesuksen Kristuksen kärsimisen hyödytys wanhurskautetun sielun tykönä. Barck, Oulu 1880.
  • Kaksi uutta hengellistä laulua : Ensimmäinen: Jesuksen kärsimisestä ja kuolemasta ; Toinen: Jesuksen woitollisesta ylösnousemisesta. Barck, Oulu 1882.
  • Kaksi Uutta Hengellistä Laulua : Ensimmäinen Jesuksen syntymisesta ; Toinen Korkian weisun mukaan. Barck, Oulu 1882.
  • Laulu useamman hengen Kauheasta murhasta Oulaisten pitäjässä Piispjärwen kylässä 1:tä päiwää wasten Huhtik. 1894. Barck, Oulu 1894.
  • Suru-Laulu Rakkaan Suuri-ruhtinaamme Keisari Aleksanteri III:nen kuoleman johdosta, joka kuoli Krimin niemellä Keisarillisessa howilinnassa Liwaadiassa 1 päiwänä Marraskuuta 1894, perheensä ympäröimänä. Barck, Oulu 1894.
  • Kaksi laulua Joulu-iltana : 1. Warakasten majoissa ; 2. Surunäytelmä köyhän majassa. Barck, Oulu 1894.

Muita teoksia

  • Jumalan lasten rukous-, ylistys- ja kiitos-wirsiä matkustaissamme elämän tietä läpi wihollisten maan paratiisiin. Barck, Oulu 1894. 102 laulun kokoelma, joista 42 Skinnarin itse tekemiä.

Lähteet

  1. ↑ SRK: Laula kansa Jumalan, s. 101. SRK.