Gustaf af Geijerstam

Nykyään Gustaf af Geijerstam on aihe, joka kattaa monenlaisia ​​näkökohtia nyky-yhteiskunnassa. Gustaf af Geijerstam on osoittautunut perustavanlaatuiseksi osaksi eri alojen kehitystä ja kehitystä ihmisten elämään kohdistuvasta vaikutuksesta sen merkitykseen ammattialalla. Erilaisten tutkimusten ja selvitysten avulla on pystytty vahvistamaan Gustaf af Geijerstam:n merkitys jokapäiväisessä elämässämme ja sen rooli todellisuuden eri näkökulmien muokkaajana. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​lähestymistapoja ja näkökulmia Gustaf af Geijerstam:een ja analysoimme sen vaikutusta ja merkitystä nykymaailmassa.

Gustaf af Geijerstam

Gustaf af Geijerstam (1858–1909) oli ruotsalainen kirjailija. Hän valmistui ylioppilaaksi 1877 ja filosofian kandidaatiksi 1879 ja antautui sitten kokonaan kirjalliselle uralle. Hän oli 1880-luvun realistisen kirjallisuuden huomatuimpia edustajia ja julkaisi suunnan uranuurtajana muun muassa teokset Gråkallt (1882), Strömoln (1883), Fattigt folk (1884), Erik Grane (1885), Pastor Hallin (1887), Tills vidare (1887), Fattigt folk (1889), Kronofogdens berättelser (1890). Geijerstam kirjoitti myös näytelmiä, muun muassa: Svärfar (1888), Aldrig i lifvet (1890), Per Olson och hans käring (1894), Lars Anders och Jan Anders (1894). Hänen tuotannossaan on 1890-luvun keskivaiheilla huomattavissa muutos siinä, että hän antautuu syvällisempään ja hienostuneempaan sielunelämän kuvaukseen ja varsinkin sen mystisiin ilmauksiin. Hän oli aikanaan Ruotsin luetuimpia kirjailijoita, joka kirjailijaominaisuuksiensa ja myötätuntonsa kautta saavutti laajan lukijakunnan.[1]

Geijerstamin poika oli taidemaalari Gustaf (Gösta) af Geijerstam (1888–1954).[2]

Suomennetut teokset

  • Avioliiton ilveily; suom. Antti Kaila. Yrjö Weilin 1907
  • Eksyksissä (Vilse i lifvet); suomentanut Fanny Davidson. Tampere: K. Kaatra 1907
  • Kirja pikku veikosta: erään avioliiton romaani; suomentanut Aukusti Simelius. Osmo 1907
    • myös nimellä Pikku-Veikon kirja, suomentanut Antti Kaila. Yrjö Weilin 1907
    • myös nimellä: Pikku-Veikon kirja: avioliittoromaani, Helsinki: Kirja 1916
    • myös nimellä: Kirja pikkuveikosta: erään avioliiton romaani (Boken om lille-bror); suomentanut Siiri Teirilä Porvoo: WSOY 1921
  • Ikuinen arvoitus; suomentanut Antti Kaila. Hämeenlinna: Karisto 1908
  • Junula ja Tanula: 3-näytöksinen laulunäytelmä (kansannäytelmä), Yrjö Weilin 1911
  • Velan kahleissa: saaristolaiskertomus; Suom. Kaarlo Pulkkinen. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto 1915
  • Iso-Niilo ja Pikku-Niilo: seitsemänkuvaelmainen satunäytelmä vanhojen satujen pohjalta (Stor-Klas och Lill-Klas), suomentanut Esko Elstelä. Helsinki: TNL 1972. (Näytelmämoniste)
Satuja
  • Svante laskee mäkeä. Teoksessa: Aarteiden kirja 4: Maailma on avara, Porvoo: WSOY 1957
  • Palleron tukka leikataan. Teoksessa: Lapsi maailmankirjallisuudessa, toim. I. Havu, Turku: Kirjokansi 1946

Lähteet

  1. ↑ Ester Hällström: Geijerstam, Gustaf af, Tietosanakirja. Osa 2. Palsta 1387. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1922
  2. ↑ Geijerstam, af, släk, Svensk biografiskt lexikon. Viitattu 3.1.2023 (ruotsiksi)

Aiheesta muualla