Nykymaailmassa HMS Duncan (D99) on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi ja kiinnostavampi. Ajan mittaan HMS Duncan (D99):stä on tullut vertailukohta lukuisille keskusteluille, tutkimukselle ja keskusteluille eri aloilla. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen, akateeminen tai sosiaalinen taso, HMS Duncan (D99) on herättänyt kiinnostuksen monissa ihmisissä. Tässä artikkelissa tutkimme HMS Duncan (D99):een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen vaikutuksia, seurauksia ja tulevaisuuden näkymiä. Lisäksi tutkimme, kuinka HMS Duncan (D99) on vaikuttanut elämäämme ja miten se voi edelleen vaikuttaa tapaamme ajatella ja toimia tulevaisuudessa.
HMS Duncan | |
---|---|
![]() HMS Duncan |
|
![]() |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Portsmouthin telakka |
Kölinlasku | 3. syyskuuta 1931 |
Laskettu vesille | 29. maaliskuuta 1932 |
Palveluskäyttöön | 2. marraskuuta 1934 |
Loppuvaihe | myyty romutettavaksi syyskuussa 1945 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma |
1 422 t (standardi) 1 973 t (max) |
Pituus | 100,28 m |
Leveys | 10,06 m |
Syväys | 3,78 m |
Koneteho | 36 000 hv |
Nopeus | 36 solmua |
Miehistöä | 175 |
Aseistus | |
Aseistus |
4 × QF 4,7" Mk IX -tykkiä 1 × 3" ilmatorjuntatykki 2 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä 8 × 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Duncan (viirinumero D99) oli Britannian kuninkaallisen laivaston D-luokan laivueenjohtaja.
Alus tilattiin Portsmouthin telakalta, missä köli laskettiin 3. syyskuuta 1931. Alus laskettiin vesille 29. maaliskuuta 1932 ja otettiin palvelukseen 2. marraskuuta 1934.[1]
Alus oli samanlainen kuin edeltävän C-luokan laivueenjohtaja HMS Kempenfelt. Aluksen propulsiojärjestelmän toimitti ja asensi Beardmore. Aluksella oli kaksi kattilahuonetta, jotka oli liitetty konehuoneisiin, minkä seurauksena kaksi suurta tilaa keskilaivassa aiheutti uppoamisriskin. Alus kykeni koeajoissa saavuttamaan 34 595 hevosvoimalla 36,5 solmun nopeuden.[1]
Valmistuttuaan alus vastaanotti laivueenjohtajan tehtävät ja lähti laivueineen Kiinan asemalle. Toisen maailmansodan alkaessa alus palasi kotivesille, mutta se törmäsi 17. tammikuuta 1940 kauppalaivaan Duncansby Headin edustalla vaurioituen pahoin. Aluksen kattilahuoneet ja konehuone täyttyivät vedellä ja se pysyi juuri ja juuri pinnalla. Alus oli kolarintapahtuessa 12. hävittäjälaivueen lippulaivana.[1]
Vuoden 1940 puolessavälissä alus palasi palvelukseen ja se määrättiin Gibraltarille Force H:hon. Alus oli Madagaskarin maihinnousussa, josta vapauduttuaan se palasi kotivesille. Britteinsaarilla alus siirrettiin telakalle, jossa se muutettiin saattajaksi suojaamaan Jäämeren saattueita. Telakalla alukselta poistettiin Y-torni sekä taaemmat torpedoputket lisättäessä syvyyspommien lukumäärää. Tulenjohtojärjestelmä modernisoitiin asentamalla tyypin 271 tutka ja siirtämällä radiomastoa taaemmas. Aluksen ilmatorjunta-aseistusta täydennettiin kuudella yksiputkisella Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykillä.[1]
Alus oli 1943–1944 lippulaivana saattajaosasto B7:ssä. Se osallistui Saksan laivaston sukellusveneiden U381 ja U272 upottamiseen sekä U707 vaurioittamiseen.[1]
Sodan päätyttyä alus myytiin syyskuussa 1945 huonokuntoisena romutettavaksi.[1]
Laivueenjohtaja: HMS Duncan |
Alukset: HMS Defender - HMS Diamond - HMS Daring - HMS Decoy - HMS Dainty - HMS Delight - HMS Diana - HMS Duchess |
Edeltäjä: C-luokka – Seuraaja: E-luokka |