Tämä artikkeli käsittelee aihetta Haamutila, joka on saanut yhä enemmän merkitystä viime vuosina. Haamutila on aihe, joka on herättänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön kiinnostusta yhteiskunnan eri osa-alueisiin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Ilmestymisestään lähtien Haamutila on synnyttänyt keskusteluja, analyyseja ja pohdiskeluja sen vaikutuksista, seurauksista ja mahdollisista ratkaisuista. Tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan näkemyksen Haamutila:stä, tutkien sen alkuperää, kehitystä, tämänhetkisiä haasteita ja tulevaisuuden näkymiä. On tärkeää ymmärtää Haamutila:n merkitys nykyään, sillä sen vaikutus ulottuu niinkin erilaisille aloille kuin tekniikka, politiikka, kulttuuri, talous ja ympäristö.
Haamutila on kiinteistö, jolla ei enää ole lainkaan omaa maa-aluetta, vaan ainoastaan oikeus yhteisiin alueisiin tai yhteiseen erityiseen etuuteen.[1][2] Erityinen etuus on esimerkiksi oikeus koskivoimaan, kalastukseen tai kivilouhokseen. Tilasta tulee haamutila, kun sen kaikki tilukset on luovutettu tai lunastettu niin, että jäljelle on jäänyt vain tiettyjä oikeuksia. Kiinteistön koko alue on voitu luovuttaa määräaloiksi tai muodostaa yleiseksi alueeksi tai pakkolunastusyksiköksi.[2]
Kiinteistörekisterissä tilalta ei vaadita, että sillä pitäisi olla omia tiluksia eli maa-alueita. Tilalla saattaa silti olla varallisuusarvoa yhteisalueosuuksiensa vuoksi.[3] Nykyisin haamutiloja muodostuu tavallisesti yhteismetsiä muodostettaessa. Tällöin metsävarallisuus halutaan säilyttää jakamattomana kokonaisuutena ja osakkaat saavat haamutilan, jolla ei ole maa-aluetta, vaan ainoastaan määrätyn suuruinen osuus yhteismetsään.[1]