Haiku

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Haiku:tä, aihetta, joka on kiinnittänyt sekä asiantuntijoiden että harrastajien huomion. Sen alkuperästä nykyiseen kehitykseen analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Tätä varten tarkastelemme erilaisia ​​Haiku:een liittyviä näkökohtia, kuten sen historiallisia vaikutuksia, sen vaikutusta populaarikulttuuriin ja sen tulevaisuuden potentiaalia. Näillä sivuilla löydämme monimutkaiset ja vivahteet, jotka tekevät Haiku:stä kiehtovan ja moniulotteisen aiheen, joka on tutkimisen ja keskustelun arvoinen.

Tämä artikkeli käsittelee japanilaista runoutta. Käyttöjärjestelmästä kertoo Haiku. Haiku tarkoittaa myös savua tai usvaa.
Rangyun (1798–1876) kirjoittama haiku ”Hauskuutus”: rovion jälkeen/hiilet nyt jo sammuneet/ruskainen lehti.

Haiku (jap. 俳句) on japanilainen tyypillisesti kolmisäkeinen runo, jossa on 17 tavua (on tai mora).[1] Tavut on jaettu säkeiksi suhteessa 5-7-5. Haikujen aiheet liittyvät yleensä luontoon, ja runot ovat asultaan pelkistettyjä, mietelauseenomaisia. Haikut kirjoitetaan japaniksi perinteisesti yhdelle pystyriville, mutta länsimaisittain kolmelle vaakariville.[2]

Tavujaon lisäksi haikulle on ominaista ”leikkaus” (kiru), millä tarkoitetaan kahden poikkeavan ajatuksen tai mielikuvan esittämistä. Mielikuvat erottaa toisistaan kireji, leikkaussana, joka esittää esimerkiksi hämmästystä tai huudahdusta. Haikun luontoteemaa korostaa yleensä kigo, eli haikun johonkin vuodenaikaan sitova sana. Kigoja ovat esimerkiksi kirsikankukat (sakura, kevät), sadekausi (tsuyu, kesä), hyönteiset (mushi, syksy) ja pudonneet lehdet (ochiba, talvi).

Haiku-runoa kutsuttiin aiemmin nimellä hokku, mutta haikuksi sen nimesi 1800-luvun lopulla japanilainen runoilija Shiki Masaoka. Nykyhaiku ei aina noudata tiukkaa 17 tavun kaavaa tai sisällä vuodenaikasanaa, mutta kahden mielikuvan esittäminen on keskeinen osa myös modernia haikua.

Esimerkki

Eräs kenties tunnetuimmista japanilaisista haikuista on Matsuo Bashōn runo vuodelta 1681:[3]

古池や蛙飛び込む水の音
ふるいけやかわずとびこむみずのおと (siirtokirjoitettuna 17 hiragana-merkkiin)
furuike ya kawazu tobikomu mizu no oto (siirtokirjoitettuna romajiksi)

Haiku jakautuu yksittäisiin tavuihin (on) seuraavasti:

fu-ru-i-ke ya (5)
ka-wa-zu to-bi-ko-mu (7)
mi-zu-no-o-to (5)

Suomen kielelle käännettynä:[3]

G. J. Ramstedt (1953):

Vanha patoko?
- hypätessä sammakon
vesi pulahti.

Kai Nieminen (2012):

vanha lampi!
sammakon sukeltaessa
veden ääni

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ McMurray, David: Haiku Development from 17 Mora in Japan to 11 Syllables Around the Globe thehaikufoundation.org. 2002. Viitattu 4.10.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Gill, Robin D.: Line in Haiku (& waka) Simply Haiku. 2006. Arkistoitu 30.11.2010. Viitattu 29.7.2009. (englanniksi)
  3. ↑ a b Runojen uudelleenkääntämiskilpailun satoa: Miika Pölkki sktl.fi. 16.10.2017. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry – Finlands översättar- och tolkförbund ry (SKTL). Viitattu 13.3.2018.

Aiheesta muualla