Nykyään Haimasyöpä:stä on tullut ajankohtainen ja erittäin tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa. Sen vaikutus kattaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueet politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja teknologiaan. Globalisaation ja laajan tiedonsaannin myötä Haimasyöpä:stä on tullut kiinnostava kohde niin asiantuntijoille kuin tavallisillekin ihmisille. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Haimasyöpä:n vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan ja tutkimme sen pitkän aikavälin vaikutuksia ja seurauksia. Lisäksi analysoimme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä Haimasyöpä:stä tarjotaksemme laajan ja objektiivisen näkemyksen tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.
Haimasyöpä | |
---|---|
![]() |
|
5-vuotisennuste | 5 % |
Ensioireet | laihtuminen, vatsakipu, ihon keltaisuus, suolen toiminnan muuttuminen |
Tärkein hoitomuoto | leikkaus, sädehoito |
Uusia tapauksia Suomessa vuosittain | 1 000 |
Alkuvaiheen tutkimuksia | ultraäänitutkimus |
Riskitekijät | tupakointi[1] |
Haimasyöpä on haimasta lähtevä syöpä. Haimasyöpä on Euroopan kolmanneksi tappavin syöpä.[2] Haimasyövän on havaittu yleistyvän, eikä syytä siihen tiedetä.[3] Uusia haimasyöpiä todetaan Suomessa selvästi enemmän kuin EU-maissa keskimäärin, ja haimasyöpään sairastuu Suomessa joka vuosi noin 1 000 ihmistä.[4]
Haimasyöpään sairastumisen riski kasvaa iän myötä, ja sen esiintymishuippu on noin 70 vuoden iässä. 95 prosenttia haimasyövistä on adenokarsinoomia. Jos syöpä alkaa haiman endokriinisestä osasta eli Langerhansin saarekkeista, sitä kutsutaan saarekesolusyöväksi. Sen oireet ovat erilaiset kuin muiden haimasyöpien: useimmiten joko insuliinin tai gastriinin liikaerityksestä johtuvia.[5] Saarekesolusyöpiä todetaan Suomessa noin 6–20 vuodessa.[6]
Tupakointi aiheuttaa arviolta 30 prosenttia kaikista todettavista haimasyöpätapauksista.[7] Tutkimuksissa on havaittu, että nuuskan käyttö kaksinkertaistaa sairastumisriskin, ja savukkeiden polttajilla riski on vieläkin korkeampi, kolminkertainen[8]. Alkoholi altistaa haimasyövälle välillisesti: sen runsas käyttö kasvattaa kroonisen haimatulehduksen riskiä, ja tämä taas on yksi haimasyöpäriskiä kasvattavista tekijöistä.[9]
Haimasyövän riski kasvaa iän myötä. Suurin osa sairastuneista sijoittuu ikähaarukkaan 60–80. Nuoremmillakin sairautta voi esiintyä satunnaisesti, varsinkin jos sitä on esiintynyt aiemmin suvussa. Suomessa ei ollut 1990-luvun alkupuolella yhtään alle 25-vuotiasta haimasyöpään sairastunutta.[10]
Kymmenellä prosentilla haimasyöpäpotilaista on esiintynyt haimasyöpää suvussa aiemmin.[11]
Haimasyöpä on usein alkuvaiheessaan oireeton. Myöhemmin voi esiintyä muun muassa kipua vatsassa ja selässä, laihtumista sekä ihon kellastumista. Joskus esiintyy myös ripulia, pahoinvointia ja oksentelua.[12]
Tavallisimmat etäpesäkkeiden kohteet haiman adenokarsinoomassa ovat maksa, vatsakalvo ja keuhkot.[13]
Potilaille, joiden epäillään sairastavan haimasyöpää, tehdään yleensä ensimmäiseksi ultraäänitutkimus. Mahdollisia tutkimustapoja on kuitenkin useita.[12]
Keskimääräinen elinajan ennuste on vain puoli vuotta diagnoosista.[1] Viiden vuoden kuluttua diagnoosin saamisesta enää 3 prosenttia potilaista on elossa.[2]
Sekä solunsalpaajat (sytostaatit) että immuunihoidot tehoavat huonosti haimasyöpään.[14] Haimasyövän ensisijainen hoitomuoto on yleensä leikkaus. Pankreatikoduodenektomian eli Whipplen leikkauksen jälkeen haimasyövän viisivuotisennuste on noin 20 prosenttia ja mahdollisesti jopa 40 prosenttia, ellei tauti ole levinnyt imusolmukkeisiin.[15] Jos koko syöpäkudosta ei voida poistaa, leikkauksella on mahdollista lievittää taudin oireita.[12]
Kemoterapiassa voidaan haimasyövän kohdalla hyödyntää esimerkiksi fluorourasiiliä, kapesitabiinia ja gemsitabiinia.[16]
Tunnettuja haimasyöpää sairastaneita henkilöitä ovat muun muassa: