Halleluja
Tässä artikkelissa tutkimme Halleluja:n maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja harrastajien huomion viime vuosina. Syntymisestään lähtien Halleluja on synnyttänyt intohimoisia keskusteluja ja vapauttanut tutkimus- ja keskusteluaallon useilla aloilla. Halleluja on jättänyt merkittävän jäljen kulttuuriin, politiikkaan, tieteeseen ja teknologiaan, sillä se on vaikuttanut useisiin yhteiskunnan osa-alueisiin. Näillä sivuilla analysoimme yksityiskohtaisesti erilaisia lähestymistapoja ja näkökulmia, jotka on luotu Halleluja:n ympärille, tutkimalla sen alkuperää, kehitystä ja sen vaikutusta nykymaailmaan.
Halleluja on heprean sanan הַלְּלוּיָהּ translitterointi, joka tarkoittaa Kiittäkää Jahia (suom. Kiittäkää Jumalaa) ja jota käytetään usein Raamatun psalmeissa. Jah on lyhenne jumalan nimestä JHWH (Jahve, Jehova). Sanaa Halleluja käytetään Raamatun Vanhassa testamentissa 24 kertaa (esimerkiksi psalmit 113–118) ja neljä kertaa Uuden testamentin Ilmestyskirjassa.
Kristillisessä jumalanpalveluksessa ja liturgiassa on useita kohtia, joissa halleluja voidaan laulaa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon messussa ja sanajumalanpalveluksessa halleluja esiintyy erityisesti evankeliumin yhteydessä ja päätösylistyksessä, benedicamus-osassa. Se on yksi jumalanpalveluksen akklamaatioista.[1] Ennen evankeliumin lukemista hallelujan laulamiseen voidaan liittää halleluja-säe, joka on lyhyt säe, psalmilause yleensä jostain kyseisen päivän lukukappaleesta. Hallelujaa ei lauleta paastonaikoina.[2]
Katolisessa kirkossa paaston aikoina tosin tämä korvataan vähemmän juhlavalla tractus-osalla. Juutalaisessa perinteessä sanaa käytetään osana Hallel-rukouksia.
Lähteet
- ↑ Halleluja evl.fi. Arkistoitu 29.10.2020. Viitattu 29.3.2021.
- ↑ Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 14,15. (Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:9) Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009. ISBN 978-951-789-300-8
Aiheesta muualla
