Hannes Autere

Nykymaailmassa Hannes Autere on tärkeä aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Hannes Autere:stä on tullut yleistä kiinnostavaa aihetta, joka on herättänyt kiihkeää keskustelua ja kiihkeää keskustelua joko yhteiskunnallisen vaikutuksensa, populaarikulttuuriin tai akateemisen yhteiskunnan merkityksen vuoksi. Hannes Autere on jättänyt historiaan lähtemättömän jäljen syntymisestään nykypäivään, joten se on aihe, jota kannattaa tutkia perusteellisesti ymmärtääkseen sen todellisen laajuuden ja merkityksen nykymaailmassa.

Hannes Autere (ent. Piesanen, käyttänyt myös nimiä Peura ja Pajupuro; 10. lokakuuta 1888 Saarijärvi – 27. heinäkuuta 1967 Saarijärvi)[1] oli suomalainen kuvanveistäjä, jonka lempimateriaali oli puu. Maanviljelijän poika Autere opiskeli Ateneumin taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1909–1913[2], jonka jälkeen siirtyi vuonna 1913 kuvataiteilija Gunnar Finnen ateljeeapulaiseksi. Tuolloin Autere aloitti vesivärimaalauksen, öljyvärikokeilunsa sekä pienten tinaveistosten valamisen, joista on myöhemmin tullut tunnuksenomaisia hänen alkutuotannolleen. Ratkaisevasti Autereen tuotannon laajenemiseen vaikutti vuonna 1927 vuorineuvos Gösta Serlachiuksen kanssa alkanut yhteistyö, joka myös antoi ”lähtölaukauksen” hänen tunnetuksi tulemiselleen.

Autere tunnetaan parhaiten humoristisista reliefeistään ja pienoisveistoksistaan, joiden lisäksi hän teki myös huonekaluja. Eduskuntatalossa J. S. Sirénin suunnittelemien suuren valiokunnan entisessä kokoushuoneessa olevien asiakirjakaappien ovia koristavat Autereen veistämät eri perinneammatteja kuvaavat figuurit. Autereen vanhetessa puuveistosten teko kävi liian raskaaksi, jolloin hän siirtyi tekemään muun muassa maalauksia sekä keramiikka- ja muovailumassatöitä. Maalauksissaan hän usein ammensi kylällä kuulemiaan hauskoja sattumuksia sekä tarinoita ja kuvasi niitä humoristiseen sävyyn. Omimmillaan Autereen työt kuvasivat leppoisesti kansanelämää, mutta myös uskonnolliset aiheet olivat keskeinen osa hänen tuotantoaan.

Autere on tehnyt lukuisia raamatullisia veistoksia muun muassa Iisalmen, Riihimäen, Saarijärven, Kannonkosken ja Pylkönmäen kirkkoihin. Hänen kuuluisimmat työnsä ovat kuitenkin Mäntän kirkon alttarin, saarnastuolin ja lehterin koristelut sekä Helsingin Kallion kirkon alttarireliefi ja ristiinnaulitun kuva. Autere teki myös Seitsemään veljekseen pohjautuvan kohokuvien sarjan. Kirkon reliefien lisäksi on Mäntässä sijaitsevassa Serlachiuksen kartanossa esillä muutamia Autereen veistoksia.

Autere teki myös sankaripatsaita

Autereelle on myönnetty kultamitali Pariisin maailmannäyttelyssä 1937 sekä Pro Finlandia -mitali vuonna 1954.

Valokuvia julkisista teoksista

  • Joenniemen kartanon ikkunoiden veistoskoristelu, Mänttä-Vilppula.
    Joenniemen kartanon ikkunoiden veistoskoristelu, Mänttä-Vilppula.
  • Joenniemen kartanon ovi, Mänttä-Vilppula.
    Joenniemen kartanon ovi, Mänttä-Vilppula.
  • Autereen tuvan kuistin pylväsveistokset, Mänttä-Vilppula, 1928–1929.
    Autereen tuvan kuistin pylväsveistokset, Mänttä-Vilppula, 1928–1929.
  • Joenniemen tienviitta, Mänttä-Vilppula, 1938.
    Joenniemen tienviitta, Mänttä-Vilppula, 1938.
  • Mathias Caloniuksen muistomerkki, 1938, Saarijärvi.
    Mathias Caloniuksen muistomerkki, 1938, Saarijärvi.[5]
  • Sankaripatsas Kotiseudun henki, Saarijärvi, 1953.
    Sankaripatsas Kotiseudun henki, Saarijärvi, 1953.[5]
  • Sonkajärven sankarimuistomerkki Uhrista versoo tulevaisuus, Sonkajärvi, 1957.
    Sonkajärven sankarimuistomerkki Uhrista versoo tulevaisuus, Sonkajärvi, 1957.
  • Sukevan sankarimuistomerkki Vapauden ja elämän tulta kädessään vaaliva nainen, Sonkajärvi, 1961.
    Sukevan sankarimuistomerkki Vapauden ja elämän tulta kädessään vaaliva nainen, Sonkajärvi, 1961.
  • Kiitos vedestä II, 1977, Saarijärvi.
    Kiitos vedestä II, 1977, Saarijärvi.[5]
  • Kiitos vedestä I, 1999, Saarijärvi.
    Kiitos vedestä I, 1999, Saarijärvi.[5]
  • Joosef ja Potifarin vaimo, 1999, Saarijärvi.
    Joosef ja Potifarin vaimo, 1999, Saarijärvi.[5]
  • Ikuinen liekki, 2003, Saarijärvi
    Ikuinen liekki, 2003, Saarijärvi[5]

Lähteet

  1. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10 (ei sivunumeroa)
  2. ↑ Pajastie, Eija: ”Suomalaisia kuvanveistäjiä”, Mitä Missä Milloin 1951, s. 293. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  3. ↑ Seurakunnan hautausmaat Saarijärven seurakunta. Arkistoitu 3.10.2017.
  4. ↑ Tuomisto, Antero: Suomalaiset sotamuistomerkit, s. 279–292. Espoo: Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1, Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4
  5. ↑ a b c d e f Kari Kotilainen: Saarijärven veistokset ja muistomerkit 2014. Saarijärven kaupunki. Arkistoitu 24.12.2017. Viitattu 7.10.2024.

Aiheesta muualla