Tämän päivän artikkelissa tutkimme Hannu Himanen:tä, aihetta, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua ajan mittaan. Hannu Himanen on perustavanlaatuinen elementti monien ihmisten elämässä, ja sen vaikutus ulottuu eri puolille arkielämästä ammattialalle. Tässä artikkelissa tarkastelemme perusteellisesti Hannu Himanen:n eri puolia sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Lisäksi tarkastelemme alan asiantuntijoiden mielipiteitä ja esittelemme konkreettisia esimerkkejä, jotka havainnollistavat Hannu Himanen:n merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Valmistaudu uppoutumaan kiehtovaan matkaan Hannu Himanen:n maailman läpi!
Hannu Himanen | |
---|---|
![]() Hannu Himanen vuonna 2013. |
|
Suomen Moskovan-suurlähettiläs | |
2012–2016
|
|
Edeltäjä | Matti Anttonen |
Seuraaja | Mikko Hautala[1] |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1951 |
Kansalaisuus | suomalainen |
Ammatti | diplomaatti |
Tiedot | |
Koulutus | yhteiskuntatieteiden kandidaatti |
|
Hannu Himanen (s. 1951[2]) on suomalainen diplomaatti. Hän oli Suomen Venäjän-suurlähettiläs Moskovassa 1. toukokuuta 2012 alkaen elokuuhun 2016 ja jäi pian sen jälkeen eläkkeelle.[2]
Himanen oli vuosina 2008–2012 Suomen suurlähettiläs ja pysyvä edustaja YK:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä sekä Maailman kauppajärjestö WTO:ssa Genevessä.[3][4]
Himanen valmistui vuonna 1976 yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan tiedotusoppi.[5] Hän aloitti ulkoministeriön palveluksessa samana vuonna. Himanen oli tuolloin Suomen Kommunistisessa Puolueessa, jolloin hän tuli ulkoministeriön Kavaku-diplomaattikurssille taistolaisena[6] Vuosina 1996–2000 hän oli Suomen suurlähettiläs Jakartassa. Vuosina 2000–2001 hän oli Afrikan ja Lähi-idän linjanjohtaja ulkoministeriössä, 2001–2002 turvallisuuden ja hyvän hallinnon ohjelman johtaja EastWest Institutessa, Prague Centerissä ja 2002–2003 ulkoasiainneuvos ulkoministeriön tutkimus- ja suunnitteluyksikössä. Vuosina 2003–2008 Himanen oli ulkoministeriön alivaltiosihteeri.[3]
Eläkkeelle jäätyään vuonna 2017 Himanen ilmoitti kannattavansa Suomen pikaista liittymistä Natoon Ukrainan sodan ja muuttuneen turvallisuustilanteen vuoksi. [7] Vuonna 2017 julkaistussa kirjassaan Länttä vai itää – Suomi ja geopolitiikan paluu Himanen kertoi kokeneensa Suomen Venäjän-suurlähettiläänä toimiessaan selvästi Venäjän viranomaisten suostumuksella tapahtunutta virkatoimien häirintää.[8]
Kirjassaan Missä enkelitkin pelkäävät (2024) Himanen arvostelee presidentti Sauli Niinistön välttelyä Nato-kannanotossa Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Hän myös näkee, että Niinistön aikana presidentin valta kasvoi pääministerin vallan kustannuksella.[9]