Hannu Saha

Tässä artikkelissa analysoimme Hannu Saha:tä yksityiskohtaisesti ja tutkimme sen eri näkökulmia ja näkökulmia. _Var1 on nykyään laajalti keskusteltu ja erittäin tärkeä aihe, ja tässä artikkelissa aiomme syventää sen eri ulottuvuuksia ymmärtääksemme täysin sen merkityksen ja vaikutuksen eri alueilla. Näiden linjojen mukaisesti tarkastelemme Hannu Saha:ta eri näkökulmista tarjoamalla tietoa ja analyyseja, joiden avulla lukija saa täydellisen yleiskatsauksen tästä aiheesta. Sen historiasta ja kehityksestä sen käytännön seurauksiin sukeltamme kattavaan analyysiin, joka kattaa kaikki Hannu Saha:n olennaiset näkökohdat.

Hannu Simo Paavali Saha (s. 9. maaliskuuta 1956 Humppila) on suomalainen musiikintutkija, säveltäjä ja kansanmuusikko, jonka pääinstrumentti on kantele.[1]

Ura

Saha on koulutukseltaan filosofian tohtori. Tampereen yliopistossa hyväksytyn väitöskirjan nimi on Kansanmusiikin tyyli ja muuntelu (1996).

Saha on työskennellyt Kaustisella toimivan Kansanmusiikki-instituutin toiminnanjohtajana 1985–2002 ja etnomusikologian määräaikaisena professorina Tampereen yliopistossa 2002–2003.[2] Vuosina 2004–2009 Saha toimi Taiteen keskustoimikunnan päätoimisena puheenjohtajana.

Saha toimi kansanmusiikin professorina Sibelius-Akatemiassa 2009–2014. Taideyliopisto ei uusinut Sahan määräaikaista professuuria kiistanalaisen hakuprosessin jälkeen. Saha kanteli asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka antoi yliopistolle moitteet.[3]

Vuodesta 2015 Saha on toiminut Musiikin edistämissäätiön johtajana.[4]

Kantelemestarin kanteleprojekti julkaistiin nimellä Mahla. Saha soittaa kuutta eri kannelta ja vastaa suurimmasta osasta sävellyksiä. Soittokavereina Hannulla on mm. Sanna Kurki-Suonio ja Aija Puurtinen (laulu), Matti Mäkelä (viulu), Andrew Cronshaw (tamburiini), Arto Järvelä (viulu, avainviulu), Ville Kangas (buzukit), Timo Myllykangas (basso), Kimmo Pohjonen (haitari) ja Hasse Walli (sähkökitara)

Saha on soittanut muun muassa yhtyeissä Primo, Fedja Happo ja Salamakannel. Nuoruudessaan hän soitti yhtyeissä Mummi Kutoo ja Suistomaan Pojat. Hän on julkaissut soitto-oppaita ja kolmattasataa artikkelia tieteellisissä ja musiikkialan julkaisuissa.[2]

Sahalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 2021.[5]

Levytettyjä sävellyksiä

  • Anteron valssi
  • Arndt
  • Dagahm dahm (Salamakannel, 1990)
  • Eeli (Salamakannel, 1990)
  • Herra zheng
  • Kaustinen
  • Kirposi tulikipuna
  • Koivunrunkorakkautta
  • Lempo soikoon (Mummi Kutoo, 1975)
  • Lepo
  • Markunkoski
  • Mataleena
  • Mataleena ( pitkä sekoitus )
  • Matias 7 v (Mummi Kutoo, 1975)
  • Pakenee pienet (Mummi Kutoo, 1975)
  • Plimprovisaatio
  • Plässi
  • Prassai
  • Rykälintu
  • Salamakannel (salamakannel, 1987)
  • Sekatyylipolkka (Värttinä, 1987)
  • Silloin kuutamo poltti rantaa (Salamakannel, 1992)
  • Tiernapoika (Mummi Kutoo, 1975)
  • Tiiroo (Salamakannel, 1984)
  • Toijala mielessään (Mummi Kutoo, 1975)
  • Unelmia (Mummi Kutoo, 1975)
  • Valamon kirkonkellot (Salamakannel, 1990)
  • Varilan kiirutta (Salamakannel, 1990)
  • Viikonloputon isä (Primo, 1984)
  • Virsi 1986 (Pokela-Saha, 1986)
  • Yö pööskalliolla (Salamakannel, 1992)

Äänitykset

  • Mahla, Hannu Saha, 2000
  • Koivunrunkorakkautta, Salamakannel, 1992
  • Väinön paluu, Salamakannel,1990
  • Soittimella, Pokela Martti - Saha Hannu, 1986
  • Salamakannel, Salamakannel, 1984
  • Haltian opissa, Primo, 1984
  • Mummi Kutoo, Mummi Kutoo, 1975 (osa levyn kappaleista Hannun säveltämiä ja sanoittamia)

Lähteet

  1. ↑ Kuka kukin on 2003. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18086-X
  2. ↑ a b Kuka kukin on 2011, s. 872. Otava. ISBN 978-951-1-24712-8
  3. ↑ Taideyliopistolle moite kansanmusiikin professuurin täyttömenettelystä Taideyliopisto. Viitattu 15.7.2016.
  4. ↑ Hannu Saha Musiikin edistämissäätiön johtajaksi Urjalan sanomat. Arkistoitu 17.8.2016. Viitattu 15.7.2016.
  5. ↑ Koppinen, Mari – Takala, Anna: Pro Finlandia kymmenelle taiteilijalle. Helsingin Sanomat, 2.12.2021, s. B 4. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 1.12.2021.

Aiheesta muualla