Alla olevassa artikkelissa haluamme sukeltaa Hans Christensen:n kiehtovaan maailmaan. Näiden linjojen mukaisesti tutkimme sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Hans Christensen on ollut eri alojen asiantuntijoiden keskustelun ja tutkimuksen kohteena, ja he ovat antaneet arvokasta tietoa, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää sen vaikutusta elämäämme. Tämän artikkelin avulla kehotamme sinua pohtimaan Hans Christensen:tä ja löytämään näkökohtia, joita et ehkä tiennyt tästä aiheesta.
Hans Christensen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 4. huhtikuuta 1932 Suojärvi |
Kuollut | 27. joulukuuta 2017 (85 vuotta) Helsinki |
Sotilashenkilö | |
Palvelusmaa(t) |
![]() |
Palvelusvuodet | 1954– |
Komentajuudet |
Uudenmaan prikaati (1980–1984) YK:n sotilastarkkailijaosaston UNTSOn komentaja (1990-1992) |
Sotilasarvo | Kenraalimajuri |
|
Hans Henrik Sweijstrup Christensen (4. huhtikuuta 1932 Suojärvi – 27. joulukuuta 2017 Helsinki)[1] oli suomalainen kenraalimajuri.[2]
Christensenin vanhemmat olivat liikemies Harry Christensen ja opettaja Anna Vairinen, hänen puolisonsa vuodesta 1957 oli Marja-Leena Simelius. Christensen kirjoitti ylioppilaaksi Kallion yhteiskoulusta 1953, suoritti Kadettikoulun 1956, opiskeli Sotakorkeakoulun Maasotalinjalla 1963–1965, maanpuolustuskurssin 1975 ja ylimmän johdon kurssin 1988.
Hän toimi opetusupseerina RUKssa 1958–1960 ja PstK/RUK:n päällikkönä 1961–1962, toimistoupseerina Pääesikunnassa 1962–1963. Vuosina 1965–1967 hän toimi vanhempana toimistoupseerina Puolustusministeriössä ja 1967–1968 sekä 1972–1973 toimistoesiupseerina Pääesikunnan tiedotusosastolla. 1969–1972 Christensen toimi sotilas-, laivasto ja ilmailuasiamiehen apulaisena Lontoossa ja Haagissa. 1974–1975 hän toimi Uudenmaan prikaatin jääkäripataljoonan komentajana, Suomen Belgradin suurlähetystön sotilas-, laivasto- ja ilmailuasiamiehenä 1975–1976, Suomen Wienin suurlähetystön sotilas- ja ilmailuasiamiehenä 1976–1978 sekä Pääesikunnan tiedusteluosaston toimistopäällikkönä 1978–1980 ja ulkomaan osaston päällikkönä 1984–1987, oltuaan Uudenmaan prikaatin komentaja 1980–1984.[2] Christensen oli puolustusministeriön sotilasasiainosaston päällikkö 1987–1990[2] ja YK:n sotilastarkkailijaosaston UNTSOn komentaja 1990-1992[3]–1992[4].
Christensen ylennettiin vänrikiksi 1954, luutnantiksi 1957, yliluutnantiksi 1960, kapteeniksi 1963, majuriksi 1968, everstiluutnantiksi 1973, everstiksi 1980 ja kenraalimajuriksi 1987.[2]