Harald Brunou
Termi Harald Brunou on viime vuosina noussut merkityksellisyyteen, koska se kattaa laajan valikoiman konteksteja ja tilanteita. Tämä konsepti on osoittanut monipuolisuutensa ja sovellettavuudensa eri aloilla terveydenhuollon Harald Brunou:stä sen soveltamiseen teknologian maailmassa. Sen vaikutus on levinnyt maailmanlaajuisesti ja synnyttänyt merkittäviä keskusteluja, tutkimusta ja edistystä. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Harald Brunou:n eri puolia ja käyttötarkoituksia sekä sen vaikutusta modernin yhteiskunnan eri puoliin.
Kurt Harald Brunou (29. marraskuuta 1896 Viipuri – 30. toukokuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen juristi, joka toimi korkeimman oikeuden jäsenenä.[1]
Harald Brunoun vanhemmat olivat hovioikeudenneuvos August Wilhelm Brunou ja Hedvig Sofie Julie Hackman. Hänen puolisonsa vuodesta 1928 oli Gunvor Ellen Agneta Selin, Viipurin hovioikeuden presidentin Johan Fredrik Selinin tytär. Brunou tuli ylioppilaaksi 1914 ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1927. Varatuomarin arvon hän sai 1929. Brunou oli Viipurin hovioikeuden ylimääräinen virkamies 1929–1930, kanslisti 1930–1931, notaari 1931–1935, viskaali 1935–1937, kanneviskaali 1937–1938 ja asessori 1938–1940. Lainvalmistelukunnan jäsen hän oli 1940–1944 ja korkeimman oikeuden jäsen ja oikeusneuvos 1944–1966. Asianajajana Brunou toimi 1930–1934 ja Viipurin hovioikeuden apujäsenenä 1935–1937.[1][2][3]
Lähteet
- ↑ a b Kautto, Timo: Harald Brunou Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 1.11.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 18.3.2024.
- ↑ Kuka kukin on 1954, s. 81. Viitattu 18.3.2024.
- ↑ Dödsfall. Hufvudstadsbladet, 1.6.1982, nro 144, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 18.3.2024. (ei-vapaa)
Aiheesta muualla
- Brunou, Harald Biografiasampo.
