Harmoninen sarja

Tänään aiomme sukeltaa Harmoninen sarja:n kiehtovaan maailmaan. Muinaisista ajoista lähtien Harmoninen sarja on herättänyt miljoonien ihmisten huomion ja kiinnostuksen ympäri maailmaa. Harmoninen sarja on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskuntaan joko yhteiskuntavaikutuksensa, populaarikulttuurinsa tai historiallisen merkityksensä vuoksi. Tässä artikkelissa perehdymme Harmoninen sarja:n moniin puoliin ja tutkimme sen merkitystä, sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Liity kanssamme tälle matkalle ja löydä kaikkea, mitä Harmoninen sarja tarjoaa ja kuinka se on muokannut maailmaamme tavoilla, joita emme ehkä ole koskaan ennen kuvittaneet.

Harmoninen sarja on matematiikassa ääretön sarja : [1]

Se on saanut nimensä musiikissa ilmenevien ääniaaltojen aallonpituuksien suhteesta. Harmonisen sarjan jokainen jäsen on sen viereisten jäsenten harmoninen keskiarvo.

Harmonisen sarjan osasummista ainoastaan ensimmäinen, 1, on kokonaisluku. Harmonisen sarjan osasummia kutsutaan harmonisiksi luvuiksi.

Harmonisen sarjan hajaantuminen

Harmoninen sarja hajaantuu, tosin varsin hitaasti: jotta sarjan summa ylittäisi luvut 1, 2, 3, 4, ... tarvitaan 1, 4, 11, 31, 83, 227, 616, 1674, 4550, 12367, ... termiä (A004080 OEIS:ssä). Luvun 100 ylittämiseen tarvitaan yli termiä, tarkalleen 15092688622113788323693563264538101449859497.

Sarjan hajaantuminen voidaan osoittaa tarkastelemalla harmonista sarjaa erään toisen varmasti hajaantuvan sarjan kanssa:

Ääretön sarja 1/2+1/2+1/2... hajaantuu varmasti, ja on helppo nähdä, että harmonisen sarjan :n ensimmäisen termin summa on aina vähintään .

Harmonisen sarjan n ensimmäisen termin summa on

,

jossa on Eulerin-Mascheronin vakio ja on digammafunktio.

Lähteet

  1. Weisstein, Eric W.: CRC Concise Encylopedia of Mathematics, s. 1308. Määritä julkaisija!

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

  • Pekka Alestalo: Tiiliä pinoon. (alaotsikko Vinoon menee) Matematiikkalehti Solmu, 2010, nro 2, s. 27-29. Helsinki: Matematiikan ja tilastotieteen laitos, Helsingin yliopisto. ISSN 1458-8048 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 15.11.2010.