Harvialan kartano

Nykymaailmassa Harvialan kartano kiinnostaa edelleen monia ihmisiä. Teknologian ja globalisaation myötä Harvialan kartano:stä on tullut ajankohtainen aihe nyky-yhteiskunnassa. Olipa Harvialan kartano henkilö, historiallinen tapahtuma tai nykyinen ilmiö, hänen vaikutustaan ​​elämäämme ei voida aliarvioida. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Harvialan kartano:n eri puolia ja analysoimme sen merkitystä, vaikutuksia ja vaikutusta eri alueilla. Alkuperäistään nykyiseen tilaan Harvialan kartano on jättänyt lähtemättömän jäljen yhteiskuntaan, ja sen ulottuvuuden ymmärtäminen on tärkeää ymmärtääksemme paremmin ympäröivää maailmaa.

Harvialan kartanon talousrakennus.

Harvialan kartano on Janakkalan ja Hämeenlinnan alueilla sijaitsevassa Harvialan kylässä sijaitseva kartano. Kartano on useasta eri tilasta muodostettu kartano ja eräs Janakkalan suurkartanoista.

Kartano on toiminut Janakkalassa suurena työllistäjänä ja paikkakunnan sosiaalisen toiminnan kehittäjänä.[1]

Nykyisin kartanossa toimii Harviala Oy, VRJ Groupin tytäryhtiö. Harvialan taimiston tuotteita ovat muun muassa havu- ja lehtipuut, marja- ja koristepensaat, perennat ja hedelmäpuut.[2]

Harviala-nimen etymologiasta

Harviala, josta käytetään paikallisessa murteessa myös nimitystä Harvijala, esiintyy ensimmäisen kerran muodossa Harwiala vuonna 1425. Asiakirjoissa esiintyvät myös kirjoitusasut Harvela, Harvila ja Harvala. Lisäksi ovat olleet käytössä esimerkiksi muoto Morthen Hareasist (1464) sekä muodot Harfuila (1477) ja Harffwela (1490). Nimen pohjana on ehkä sana Harvia(inen), esimerkiksi Oleff Harffwia (1455) Lempäälässä, Mor(ten) Haruia 1571 Lahdenpohjan neljänneksessä Satakunnassa.

Tämän Harvialan nimen puitteissa voidaan koota eräänlainen nimipesue, johon kuuluvat: Harvia, Harviala, Harviainen, Harvio, Harva, Harvi, Harvo, Harvola, Harvonen sekä esimerkiksi Vanajassa Harvoilanmäki, Harwoila 1766 (Mäskälässä). Tämä nimipesue on Suomen nimistössä melko yleinen.

Historia

1200–1800-luvut

Perimätiedon mukaan kylän paikalle syntyi kartano Ruotsin vallan aikana. Kartanon ensimmäinen omistaja olisi ollut Birger-jaarlin poika Pentti (1254–1291), myöhempi Suomen herttua ja Linköpingin piispa. Harviala oli Vanajan pitäjän suurin yhtenäinen rälssiomistus. Kartano periytyy jo keskiajalta, jolloin se oli muun muassa Kurki-suvun omistuksessa. Näin se kilpailee Laukon kartanon kanssa Kurki-suvun synnyinsijana.lähde?

Tilan omistajat tiedetään varmuudella 1300-luvulta lähtien. 1300-luvulta 1700-luvulle kartano oli saman suvun omistuksessa, vaikka omistajien sukunimet vaihtuivat.[1]

Harvialan lääni (vertaa Jokioisten lääni), kuten tilakokonaisuutta yleisesti kutsuttiin, jaettiin neljään osaan 1400-luvun lopulla. Lepaan sukuinen valtaneuvos Björn Klasson omisti vuonna 1527 neljäsosan Harvialasta, Äikäälän ja maita myös Janakkalan Kiialasta. Björn oli yksi Klas Hanssonin perillisistä. Näitä maitansa hän laajensi ostamalla sisarusten osuuksia Harvialasta. Vuonna 1530 hän osti lisäksi Yläneen ja Höitilän talot. Tämän suureksi muodostuneen Harvialan läänin lisäksi hän omista alueita myös muualla Hämeessä, Uudellamaalla sekä Varsinais-Suomessa. Vuonna 1555 Björnin maaomaisuus oli Hämeen mahtavin ja koko Suomen viidenneksi suurin.lähde?

Myöhemmin kartanolle on ollut tyypillistä kuulua korkeille ruotsalaisille aatelissuville, jotka eivät ole itse asuneet kartanossa. Kartanon maista on erotettu muun muassa Äikäälän tila, josta on myöhemmin muodostunut Vanajanlinna ja entinen lampuotitila josta muodostui Suvikkaan kartano.[3] Aikojen kuluessa on Harvialaan yhdistetty 23 säteri-, rälssi- ja verotilaa, yhteensä 27 manttaalia. Torpparivapautuksen jälkeen tilasta myyttiin 57 torppaa, joiden pinta-ala on 1 939 ha, itsenäisiksi taloiksi, muut Harvialan torpat on liitetty kartanon maihin. Kartanon pinta-ala oli vielä 1930-luvulla, torpparivapautuksen jälkeenkin 10 914,8 ha; josta puutarhaa 12, peltoa 430, laidunta 129,58, metsämaata 9 815,26 ja joutomaata 527,96 ha.

1900-luku

Harvialan kartanon päärakennus kuvattuna 1910-1921. Päärakennus tuhoutui vuonna 1941.

1900-luvun alussa kartano omisti oman metsärautatien, rautatieaseman, voimalaitoksen, kasvihuoneita ja taimitarhan.[1][4] Kartanon viimeinen yksityinen omistaja Otto Brusin muodosti Harvialan tilasta osakeyhtiön vuonna 1908.[1] Harviala Oy otti haltuunsa kartanon ja sen tilukset. Vuonna 1913 yhtiön osakkeet myytiin W. Rosenlew & Co -osakeyhtiölle.[1] Yhtiön johtokunnan puheenjohtajana toimi tri W. Rosenlew, kartanon isännöitsijänä oli agr. B. Schildt ja metsätalouden johtajana metsänhoitaja, fil. maist. L. Runeberg.lähde? Metsätaimia alettiin viljellä vuonna 1915.[2] 1920-luvulla kartanolla oli 12 000 hehtaaria maata.[1]

Sotavuosina Harvialan lastuvillatehdas muutettiin miinatehtaaksi. Kun se räjähti vuonna 1941, kolme ihmistä kuoli ja taloudellinen menetyskin oli suuri.[1] Sodanjälkeen suomalaisten elintaso nousi ja Harvialassa alettiin tuottaa koristekasvien taimia.[4]

Taimitarha oli Rosenlewin omistuksessa yli 70 vuotta. Lännen Tehtaiden omistukseen kartano siirtyi vuonna 1988.[5] Harviala teki kuluttajakauppaa 1990-luvun lamaan asti omissa puutarhamyymälöissään, joita oli suurimmillaan neljäkymmentä ympäri Suomea. Konkurssien yleistyessä Harviala määritteli kohderyhmänsä uudestaan: kuluttajien sijaan taimia alettiin myydä ammattirakentajille ja julkisyhteisöille.[4]

2000-luku

Vuonna 2004 Lännen Tehtaat myi kartanon Saarioisten taimistoille.[5] 2010-luvulla Harvialalla oli tuotantopinta-alaa noin 80 hehtaaria.[2]

Helmikuussa 2017 VRJ Etelä-Suomi osti taimien tukkukauppaan keskittyneen Harvialan Saarioisten Taimistot Oy:ltä. Harviala tuotti viherrakentamiseen tarvittavia koristetaimia, muun muassa havu- ja lehtipuita, marja- ja koristepensaita, perennoja ja hedelmäpuita.[2] Perennat ja pensaiden taimet saadaan sopimustuottajien kautta.[4]

Kesällä 2023 kerrottiin, että kartanon alueelle aletaan tehdä 6 hehtaarin laajuista arboretumia. Alueella sijaitsi jo valmiiksi vanhoja puita. Hankkeen takana oli Harvialan kartanon omistaja Milko Tuominen, Harviala Oy ja Rudus Oy. Harviala Oy käyttää aluetta tuotteidensa esittelyssä. Lehti- ja havupuiden lisäksi puulajipuistoon istutetaan myös alppiruusua, koristeomenapuita ja erilaisia pihlajalajikkeita.[6]

Vuonna 2025 Harviala Oy:n Janakkalassa viljelemien peltojen pinta-ala oli yli sata hehtaaria, joista seitsemän hehtaaria se omisti itse.[4]

Kartanon omistajat

Harvialan kartanon omistaneen Brusiin-suvun hautaholvi Vanajan kirkkomaalla
Pääartikkeli: Harvialan kartanonherra

Harvialan kantatila on entinen rälssisäteri, johon on yhdistetty Niemenpään yksinäinen (ainoa talo kylässä) rälssisäteri, joka oli keskiaikainen asumiseen tarkoitettu kartano. Se on vuodesta 1600 lähtien kuulunut samalle omistajalle Harvialan kanssa, joka on todennäköisesti ollut päätila. Niemenpää on nykyisen tulkinnan mukaan Laukon asemesta todettu vanhemman Kurki-suvun kantatilaksi.

Harvialan kartanon lampuotitiloina ovat ainakin 1600-luvulta lähtien olleet Höitilän, Kirrin, Sillanpään ja Syvänojan sekä Mäntsälässä sijaitsevan Olkisen (vuosina 1589–1804) yksinäiset rälssitilat.

Syrjäntaan yksinäinen rälssitila ostettiin rälssiksi vuonna 1639. Tämän lisäksi Koljalan koko kylä kuului kartanoon. Kylä käsitti 1600-luvulla 13 tilaa, joista 3 oli vanhaa rälssiä ja 10 ostettiin rälssiksi vuonna 1624. Näin kymmenestä tilasta reduktion yhteydessä peruttiin kolme ja näin syntyivät Hakkolan ratsutila sekä Lintulan ja Raivolan perintötilat, jotka uudelleen yhdistettiin kartanoon 1850-luvulla.

Luettelo kartanon omistajista:

  • Niklis Koike (Kurki), valtaneuvos –1426
  • Henrik Svärd, valtaneuvos 1425–ennen 1440, oli edellisen veljenpoika
  • edellisen leski omaa sukua Diekn –1486
  • Hans Pedersson (Lepaan sukua) tuomari ja edellisen vävy
  • Klas Hansson, tuomari, kuollut ennen 1523
  • Björn Klasson, valtaneuvos, kuollut 1551
  • Karin Stiernsköld, edellisen leski, kuollut 1584
  • Mats Larsson Kruus, vouti ja valtaneuvos, kuoli 1606, edellisen vävy
  • Jesper Mattsson Kruus, valtionvarainhoitaja, kuoli 1622, edellisen poika
  • Brita De la Gardie, kuollut 1645, edellisen leski
  • Lars Kruus af Gudhem, eversti, kuollut 1656, edellisen poika
  • Agneta Horn af Björneborg, kreivitär, kuoli 1672, edellisen leski
  • Fabian Wrede, kamarikollegion presidentti, kuoli 1712, edellisen vävy
  • edellisen perilliset 1730
  • Magnus Julius De la Gardie, kreivi ja valtaneuvos 1731–1741, edellisen tyttären vävy
  • edellisen perilliset 1741–1757
  • Fredrik Axel von Fersen, kreivi ja valtaneuvos 1758–1794
  • edellisen perilliset 1794–1797
  • Knut von Troil, vapaaherra ja salaneuvos 1798–1815
  • Otto Joakim Brusiin, majuri 1816–1817
  • Otto Reinhold Brusiin, sihteeri 1817-39
  • Fredrika Wilhelmina Brusiin o.s. Spåre 1839–1841, edellisen leski
  • Wilhelm Granlund, professori 1841–1854, edellisen toinen aviopuoliso
  • Otto Reinhold Brusiin, kunnallisneuvos, 1854–1911
  • W. Rosenlew & Co, 1913–1988
  • Lännen Tehtaat, 1988–2004
  • Saarioisten Taimistot Oy, 2004–2017
  • VRJ Group, 2017–

Lähteet

  • Nissilä, Viljo: Suurvanajan nimistöä. Teoksessa: Vanajan historia I, Wanaja-seuran julkaisuja XX, Hämeenlinna, 1976. ISBN 951-95296-2-4.
  • Rytkönen, Raili: Vanajan historia II. Vanajan ja Hämeenlinnan maaseurakunnan historia uuden ajan alusta kunnallishallinnon alkuun 1868. Gummerus, Hämeenlinna, 1992. ISBN 952-9509-03-0.
  • Suvanto, Seppo: Vanajan keskiaika. Teoksessa: Vanajan historia I, Wanaja-seuran julkaisuja XX, Hämeenlinna, 1976. ISBN 951-95296-2-4.
  • Vilkuna, Anna-Maria: Vanajan historia III. Vanajan kunnan ja Hämeenlinnan maalaiskunnan historia 1860-luvulta kuntien lakkauttamisen vuosiin 1948 ja 1967. Wanaja-seura ry, Hämeenlinna, 2004. ISBN 951-95296-6-7.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g Raunio, Antti: ”Harva yritys voi ylpeillä tällaisella perinnöllä” – Harvialan kartanon 1200-luvulta alkava historia koottiin kirjaksi Janakkalan Sanomat. 9.2.2025. Viitattu 11.2.2025.
  2. ↑ a b c d VRJ ostaa Harvialan Konepörssi.com. 10.2.2017. Viitattu 23.1.2025.
  3. ↑ Lauri Putkonen, Kirsi Kaunisharju ja Minna Seppänen: ”Liite: Hämeen maakunnallisesti arvokkaat rakennusperintökohteet”, Rakennettu Häme – Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö, s. 14. Hämeenlinna: Hämeen liitto ja Rakennustieto Oy., 2003.. Teoksen verkkoversio Viitattu 7.11.2009.
  4. ↑ a b c d e Oksala, Sari: Harvialan yli satavuotias taimitarha Janakkalassa on selvinnyt levottomista vuosista – Mahtikartanon puuntaimista alkoi vaiherikas yrityshistoria Hämeen Sanomat. 25.2.2025. Viitattu 25.2.2025.
  5. ↑ a b Harvialan taimitarha luottaa tulevaisuuteen Hämeen Sanomat. 27.5.2017. Viitattu 23.1.2025.
  6. ↑ Visapää, Veera: Harvialan kartanoalueen sisäänheittotuotteeksi ryhdytään raivaamaan arboretumia – ”Tarkoitus on palauttaa entinen loisto” Janakkalan Sanomat. 16.6.2023. Viitattu 25.2.2025.

Kirjallisuutta

  • Närhi, Seppo: Harvialan tarina, 2025

Aiheesta muualla