Tässä artikkelissa puhumme Heber J. Grant:stä, aiheesta, joka on ollut kiinnostavan ja keskustelun aiheena viime vuosina. Heber J. Grant on ongelma, joka koskettaa kaikenikäisiä, sukupuolisia ja kulttuureja, ja sen merkitys ylittää eri alojen, kuten terveyden, talouden, politiikan ja yhteiskunnan yleensä. Kautta historian Heber J. Grant:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten elämässä, ja sen tutkiminen ja ymmärtäminen ovat ratkaisevan tärkeitä maailman ymmärtämisessä, jossa elämme. Tämän artikkelin kautta tutkimme Heber J. Grant:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen tavoitteenaan tarjota kattava näkemys tästä tärkeästä aiheesta.
On mahdollista, että tämä artikkeli tukeutuu liikaa lähteisiin, jotka ovat liian lähellä aihetta. Tämä voi tehdä artikkelista epäneutraalin. Voit parantaa artikkelia korvaamalla kyseiset lähteet luotettavilla, aiheesta riippumattomilla ja kolmannen osapuolen lähteillä. Tarkennus: Kirjoitettu selvästi MAP-kirkon omien lähteiden pohjalta, ja kriittinen, ulkopuolinen näkemys puuttu. |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Heber Jeddy Grant (22. marraskuuta 1856 – 14. toukokuuta 1945) oli Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon seitsemäs presidentti, profeetta ja ilmestyksensaaja. Heber J. Grant valittiin virkaansa 23. marraskuuta 1918. Hän hoiti virkaa kuolemaansa asti ja oli 1900-luvun pisimpään hallinnut MAP-kirkon presidentti. Häntä edelsi virassa Joseph F. Smith ja seurasi George Albert Smith.
Grant syntyi tuolloisen Utahin territorion pääkaupungissa Salt Lake Cityssä. Hän oli ensimmäinen kirkon presidenteistä, joka oli syntynyt lännessä. Hänen isänsä Jedediah Grant toimi presidentti Brigham Youngin neuvonantajana kirkon ensimmäisessä presidenttikunnassa. Hän kuitenkin kuoli Heber J. Grantin ollessa yhdeksän päivän ikäinen, ja pojan äiti Rachel Ridgeway Ivins kasvatti pojan yksin.
Nuori Heber J. Grant osoittautui menestyksekkääksi liike-elämässä, mutta oli kiinnostunut myös politiikasta, ja vuonna 1884 hänet valittiin yhdeksi kaudeksi territorion parlamenttiin. Ura kirkon palveluksessa kuitenkin houkutteli enemmän, ja 26-vuotiaana hänet asetettiin kahdentoista apostolin koorumin jäseneksi. Vuonna 1901 Grant lähetettiin Japaniin järjestämään MAP-kirkon lähetystyötä alueella. Hän palveli Japanin lähetysjohtajana vuoteen 1903. Melkein heti kotiin paluunsa jälkeen hän sai nimityksen Eurooppaan johtamaan kirkon lähetystyötä Euroopassa ja Britteinsaarilla.
Grant valittiin marraskuussa 1918 presidentti Joseph F. Smithin seuraajaksi. Hänen valinnalleen ei kuitenkaan saatu kirkon yleiskonferenssin vahvistusta ennen kesäkuuta 1919, sillä kirkon yleiskonferenssia ei voitu järjestää espanjantautiepidemian vuoksi.
Pitkän presidenttikautensa aikana Grant piti huolen siitä, että MAP-presidentti Wilford Woodruffin vuonna 1890 antama, moniavioisuuden kieltävä virallinen asetus pantiin toimeen. Moniavioisissa liitoissa elävät erotettiin kirkon jäsenyydestä, ja Grant muokkasi kirkon sosiaalista rakennetta siten, ettei se enää muistuttanut varhaisten aikojen moniavioisuudesta. Grant erotti 1935 Arizonan Short Creekissä (nyk. Colorado City) asuvia kirkon jäseniä saatuaan tietää, että tässä syrjäisessä kolkassa edelleenkin solmittiin moniavioisia liittoja. Toimenpiteen seurauksen syntyi moniavioisuutta kannattava mormonifundamentalistien liike, joka erosi MAP-kirkosta.
Grant pani painoa ystävällisten suhteiden kehittämiselle kirkon ja Yhdysvaltain hallituksen välille. Kirkko alkoi entistä selkeämmin profiloitua amerikkalaisuuden ja amerikkalaisen elämäntavan puolestapuhujana. Liike-elämästä ja politiikasta kiinnostuneella Grantilla oli suhteita Yhdysvaltojen talouselämän, koululaitoksen ja valtiollisen elämän johtajiin, ja hän pyrki hälventämään MAP-kirkkoa kohtaan tunnettua epäluuloa.
Grant oli mukana perustamassa Utahin sokerijuurikasteollisuutta. Alueen ilmasto ja maaperä on suotuisaa sokerijuurikkaalle, ja sokerijuurikasteollisuus tarjosi työpaikkoja sadoille tuhansille Utahissa ja muualla alueen osavaltioissa.
Eräs Grantin suurista saavutuksista oli kirkon huolto-ohjelman (joka aluksi tunnettiin kirkon turvaohjelmana) aloittaminen vuonna 1936. Vuoden 1929 pörssiromahdus oli syössyt Yhdysvaltojen talouden lamaan, ja suuri osa kansasta eli puutteessa ja kurjuudessa. Grant halusi, etteivät taloudellisessa ahdingossa elävät kirkon jäsenet joutuisi turvautumaan yhteiskunnan sosiaalitukeen. Hänen mukaansa vaikeina aikoina vastuu on ensin yksilöllä itsellään, sitten hänen perheellään ja sitten kirkolla. Kirkon myöhempi presidentti Harold B. Lee sai tehtäväkseen luoda ohjelman, jolla "laiskuuden kirous hävitettäisiin, almujen tuoma paha poistettaisiin ja riippumattomuus, ahkeruus, säästäväisyys ja itsekunnioitus saatettaisiin jälleen voimaan kirkon jäsenten keskuudessa". Kirkko hankki maatiloja ja tehtaita, joissa työttömiksi jääneille kirkon jäsenille tarjottiin työtä. Perustettiin jakelukeskuksia, joista pulaan joutuneet voivat saada aineellista apua.
Yksityisesti Grantin mielipuuhaa oli kirjojen lahjoittaminen. Hän lahjoitti elämänsä aikana yli satatuhatta Mormonin kirjaa ja muuta teosta halukkaile. Grant kutsui kirjarahastoaan joskus leikkisästi "tupakkarahoikseen", koska hän sanoi lahjoittavansa kirjoina pois sen, minkä jotkut hänen ystävistään polttivat savukkeina ilmaan.
Grantin kaudella MAP-kirkko täytti sata vuotta, ja tapahtumaa juhlittiin Salt Lake Cityssä.
Grant kuoli 1945 kotonaan Salt Lake Cityssä.
Grant oli viimeinen kirkon presidenteistä, joka harjoitti moniavioisuutta. Hän meni ensimmäisen kerran naimisiin vuonna 1877 ja kahdesti vuonna 1884. Grant tuomittiin 1894 syylliseksi ”laittomaan yhdyselämään” Emily Wellsin kanssa. Hän sai sadan dollarin sakon.
Edeltäjä: Joseph F. Smith |
Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon presidentti 1918–1945 |
Seuraaja: George Albert Smith |