Hell at Hammersmith

Nykymaailmassa Hell at Hammersmith on aihe, joka on noussut ajankohtaiseksi yhteiskunnan eri alueilla. Politiikasta populaarikulttuuriin Hell at Hammersmith on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Sen vaikutukset ovat näkyneet akateemisissa keskusteluissa, poliittisissa keskusteluissa ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Tässä artikkelissa tutkimme Hell at Hammersmith:n eri puolia ja sitä, kuinka se on muokannut ja muuttanut tapaamme elää, ajatella ja suhtautua ympäröivään maailmaan.

Hell at Hammersmith
Venom
Livealbumin Hell at Hammersmith kansikuva
VHS-kotelon kansi.
Livealbumin tiedot
 Julkaistu joulukuu 1985[1]
 Formaatti VHS, 12" EP
 Tyylilaji brittiläisen heavy metalin uusi aalto, black metal[1]
 Kesto 56.08 (VHS)
12.17 (EP)
 Levy-yhtiö Castle Music Video (VHS)
Neat (EP)
Muut kannet

Hell at Hammersmith – Alive in 85
-vinyylilevyn kansi.

Hell at Hammersmith on englantilaisen äärimetalliyhtye Venomin live-VHS ja -EP vuodelta 1985. Kappaleet äänitettiin Venomin ensimmäisellä Britannian-kiertueella syksyllä 1985, ja konserttitaltiointi julkaistiin kiirellä saman vuoden joulumarkkinoille.[1]

Howard Johnson arvosteli Hell at Hammersmith -EP:n Kerrang!-lehden numerossa 113: ”En ole koskaan pitänyt Venomista – ainoana poikkeuksena loistelias ’Manitou’ – ja tuskinpa koskaan pidänkään. Luultavasti hekään eivät pidä minusta, mutta minä en sentään piinaa maailmaa tällaisilla äänitteillä. Pari näyttävää ilotulitusta ei vielä tee rock & roll -bändistä suurta, eikä liene liian röyhkeää arvata, että EP:n 10 000 kappaleen ’rajoitettu painos’ osoittautuu enemmän kuin riittäväksi.”[1]

Alkuperäiskitaristi Jeffrey ”Mantas” Dunn jätti Venomin pian Hell at Hammersmithin julkaisun jälkeen. Kokoonpanolta ilmestyi kuitenkin vielä livealbumi Eine Kleine Nachtmusik.[1]

»Moni yhdistää alkuaikojen Venomin ja ison konserttiproduktion toisiinsa, lähinnä joulukuussa 1985 ilmestyneen – – livevideon takia. Toki ikuisena haaveenamme oli tarjota show, jota olisi voinut verrata hyvillä mielin vaikkapa KISSin keikkaan, mutta taloudelliset realiteetit tulivat lähes aina vastaan. Olimme hetken ajan suhteellisen iso bändi, mutta emme kuitenkaan niin isoja… Totuus onkin, että Lontoossa taltioitu Hell at Hammersmith -keikka oli ainoa todella ison kokoluokan Venom-veto 1980-luvulla.»
(Jeff ”Mantas” Dunn, Venomin kitaristi 1979–1986[2])

Kappaleet

VHS

  1. Too Loud – 2.09
  2. Black Metal – 4.03
  3. Nightmare – 3.52
  4. Countess Bathory – 4.36
  5. Seven Gates of Hell (bass solo) – 7.45
  6. Buried Alive – 3.32
  7. Don’t Burn the Witch – 4.00
  8. In Nomine Satanas – 3.37
  9. Welcome to Hell – 5.03
  10. Warhead (guitar solo) – 2.37
  11. Schizo – 2.05
  12. Satanarchist – 1.58
  13. Bloodlust – 3.49
  14. Witching Hour – 7.22

12" EP

A-puoli
  1. Witching Hour – 4.17
B-puoli
  2. Teacher’s Pet / Poison / Teacher’s Pet medley – 8.00

Kokoonpano

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Ticker, John: The Seven Gates of Hell. Singles 1980–1985. (Gatefold-vinyylilevyn sisäkansiin painettu historiikki) Earmark, 2003. (englanniksi)
  2. ↑ Isoaho, Timo: ”Black Metalin alkuriffi syntyi vessanpöntöllä istuessani, ja koko biisi oli kasassa ehkä varttituntia myöhemmin” – haastattelussa Venom-legenda Jeffrey ”Mantas” Dunn Inferno. 29.11.2019. Viitattu 27.2.2023.

Aiheesta muualla

Venom
Studioalbumit
Livealbumit
Kokoelmat
EP:t