Hematiitti

Hematiitti on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Johtuipa historiallisesta merkityksestään, vaikutuksestaan ​​nykyiseen yhteiskuntaan tai yksinkertaisesti kyvystään luoda kiistoja, Hematiitti on aihe, jota kannattaa tutkia ja analysoida perusteellisesti. Vuosien varrella se on herättänyt loputtomia keskusteluja ja pohdiskeluja osoittaen sen tärkeyden ihmiselämän eri osa-alueilla. Tässä artikkelissa perehdymme Hematiitti:n eri puoliin ja tarkastelemme sen vaikutusta kulttuuriin, politiikkaan, tieteeseen ja jokapäiväiseen elämään. Yksityiskohtaisen ja objektiivisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan tätä nykyään niin tärkeätä aihetta.

Hematiitti
Raakahematiittia
Raakahematiittia
Luokka oksidimineraalit
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava Fe2O3
Molekyylipaino 159,69 g/mol
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri harmaa, hapettuneena punertava
Kovuus Mohsin asteikolla 5–6
Optiset ominaisuudet
Kiilto himmeä, multamainen tai metallikiilto
Viiru punaruskea tai viininpunainen
Aiheesta muualla

Hematiitti Commonsissa

Hematiitti eli verikivi on raudan ja hapen yhdiste (Fe2O3). Sana hematiitti on johdettu kreikan sanasta hemos, joka tarkoittaa verta.

Hematiitin perusväri on teräksenharmaa, mutta rapautuessaan se muuttuu verenpunaiseksi. Rapautunutta, haurasta hematiittia käytetään väriaineena. Hematiittia esiintyy myös tiiviinä ja punaisena. Eriväristen hematiittien kemiallinen koostumus on sama, mutta niiden kiderakenteet poikkeavat toisistaan.

Esiintyminen ja käyttö

Hematiittia esiintyy yleensä kasaumina, pyöreinä muhkuraisina muodostumina tai kapeina levyinä, jotka kasvavat ristiin. Jälkimmäiset ovat suosittuja keräilijöiden kokoelmissa ja niitä kutsutaan ns. rautaruusuiksi.

Hematiitti on yleinen sedimenttisyntyisten kivien rautamalmi suurissa esiintymissä, joita on mm. Kanadassa, Yhdysvalloissa, Ukrainassa ja Brasiliassa. Magnetiitti ja hematiitti ovat koostumukseltaan hyvin samanlaisia ja ne esiintyvät usein samoilla alueilla, minkä takia hematiittia louhitaan usein myös magnetiitin korvikkeena. Suomen suurimmat hematiittiesiintymät ovat Kolarin ja Kittilän alueilla.

Hematiitista tehdään myös korukiviä. Erityisesti tiiviit ja paremmin iskunkestävät hematiitit hiotaan koruiksi. Ne säilyttävät kiiltonsa pidempään, eivät hapetu ja ovat kestäviä. Hienoksi jauhettua hematiittipölyä käytetään myös väriaineena.

Hematiitti on varsin yleinen mineraali, mutta metallinhohtoisia tai punaisia rapautumattomia hematiitteja voi olla vaikea löytää suurina kappaleina muualta kuin varsinaisista esiintymistä.

Pseudomorfoosit

Hematiitti muodostaa myös usein pseudomorfooseja magnetiitin kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että koostumukseltaan hyvin samanlainen mineraali on kiteytynyt kovaan materiaaliin, esimerkiksi kvartsiin, ja magnetiitin liuetessa pois se jättää kovaan, liukenemattomaan kvartsiin kolon, joka täyttyy hematiitilla. Näin syntyy pseudomorfoottinen kide. Se saattaa olla kidejärjestelmältään sama liuenneen mineraalin kanssa, mutta sen kidehilat eivät mene kohtisuoraan pintojen kanssa. Tällaisia hematiitin muodostamia pseudomorfoottisia kiteitä kutsutaan martiitiksi (ks. kuva). Vaikka martiitti on periaatteessa samaa ainetta kuin hematiitti, se luokitellaan silti omaksi mineraalikseen.

Fysikaalisia ominaisuuksia

Hematiitin kovuus on 5–6. Viiru on punaruskea tai kirsikanpunainen. Kiilto on himmeä tai multamainen, mutta voi myös esiintyä metallinkiiltoisena.

Kuvia hematiitista

  • Martiittikide
    Martiittikide
  • Omamuotoista hematiittia. Ruskea on vettymisestä hydrautunutta limoniittia.
    Omamuotoista hematiittia. Ruskea on vettymisestä hydrautunutta limoniittia.
  • Halkaistu hematiittikappale, joka on osittain hapettunut purppuranpunaiseksi.
    Halkaistu hematiittikappale, joka on osittain hapettunut purppuranpunaiseksi.
  • Hematiitista veistetty karhu. Veistoksen pinta on tyypillinen hiotulle hematiitille.
    Hematiitista veistetty karhu. Veistoksen pinta on tyypillinen hiotulle hematiitille.
  • Hematiittikappale, jonka pinta on kevyesti hapettunut ja saanut sinisen värin.
    Hematiittikappale, jonka pinta on kevyesti hapettunut ja saanut sinisen värin.

Lähteet

 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Aiheesta muualla