Nykymaailmassa Heterotsygootti:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ihmisiä kohtaan. Olipa kyse yhteiskuntavaikutuksestaan, historiallisesta merkityksestään, teknisestä kehityksestään tai kulttuurisesta vaikutuksestaan, Heterotsygootti on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja -ympäristöjen huomion. Tässä artikkelissa tutkimme aihetta Heterotsygootti perusteellisesti, analysoimme sen eri ulottuvuuksia ja sen kehittymistä ajan myötä. Alkuperäistään nykyiseen tilaan Heterotsygootti on ollut tutkijoiden, harrastajien ja uteliaiden tutkimuksen, keskustelun ja ihailun kohteena.
Eriperintäisellä eli heterotsygootilla solulla tai yksilöllä on kaksi eri geenimuotoa samasta geenistä.[1][2] Suvullisilla eliöillä eri vanhemmilta saadut geenin muodot ovat siis erilaiset. Eriperintäisen vastakohta on samaperintäinen eli homotsygootti, jolla molemmat vastingeenit ovat samanlaisia. Yksilö voi olla eriperintäinen joidenkin geenin sijaintipaikkojen osalta ja samaperintäinen toisten osalta. Eriperintäisessä geenipaikassa oleva vallitseva geenimuoto tulee näkyviin yksilön ilmiasussa.[2]
Jos laji on itsesiittoinen (kuten esimerkiksi monet kasvit) ja on elänyt jo useiden sukupolvien ajan itsesiittoisesti, voi suurin osa sen perimää olla samaperintäistä. Samoin muut sukusiittoisuuden muodot johtavat samaperintäisyyden kasvuun. Jos kaksi pitkän sukusiitoksen takia eri geenimuotojen suhteen samaperintäistä yksilöä risteytetään, syntyy eriperintäinen yksilö, joka voi äärimmillään olla eriperintäinen suuressa osassa geenipaikoista. Tällaisten risteytysten tuloksena syntyneet yksilöt ovat usein huomattavasti vanhempiaan elinvoimaisempia eli heteroottisia.