Hexenhaus

Nykymaailmassa Hexenhaus:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Hexenhaus on herättänyt monien huomion ja herättänyt intohimoista keskustelua eri aloilla yhteiskunnallisesta vaikutuksesta populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme kattavasti Hexenhaus:n eri puolia, analysoimme sen kehitystä ajan mittaan, sen merkitystä nykyään ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Lisäksi tarkastelemme erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä Hexenhaus:stä tarjotaksemme lukijoillemme täydellisen ja tasapainoisen näkemyksen tästä kiehtovasta aiheesta.

Tämä artikkeli käsittelee suomalaista goottirock-yhtyettä. Hexenhaus oli myös ruotsalainen speed metal -yhtye.
Hexenhaus
Tiedot
Toiminnassa 1983–1987
Tyylilaji goottirock, post-punk
Kotipaikka Pori
Laulukieli suomi
Jäsenet

Eki Eriksson, laulu (1983–1987)
Petri Seittonen, kitara (1983–1987)
Minna Kattelus, basso (1983–1987)
Iro Granholm, rummut, kitara (1983–1986)
Ippo Koski, kitara (1984)
Jaska Räikkälä, rummut (1984–1987)
Mixa Huhdanpää, kitara (1986–1987)
Yki Räikkälä, kitara (1986–1987)

Levy-yhtiö

Zoo Rekords, 1984
Ektro Records, 2013

Hexenhaus oli vuosina 1983–1987 toiminut suomalainen goottirock-yhtye.

Muiden goottiyhtyeiden tapaan myös Hexenhaus oli tunnettu erityisen synkistä sanoituksistaan. Soundi-lehden arvostelija kuvasi yhtyettä ”yhtä synkäksi kuin Pyhät Nuket, Musta Paraati ja Sielun Veljet yhteensä”.[1] Hexenhaus julkaisi ainoastaan yhden singlen vuonna 1984. Lisäksi yksi yhtyeen kappale oli mukana 1987 ilmestyneellä kokoelma-EP:llä Antakke leippä.[2]

Vuonna 2013 Ektro Records julkaisi Hexenhausin koko tuotannon kokoelma-albumilla Jumalan kosto 1984–1987. Se sisältää aiemmin ilmestyneiden levytysten lisäksi demo- ja livenauhoituksia.[3]

Lähteet

Viitteet

  1. Bändi, joka ei vastannu sifongin kutsuun. Satakunnan Kansa, 30.8.2013, s. B8–9. Viitattu 1.9.2013.
  2. Porin unohdettu post-punk -suuruus. 22.7.2013. Lammaszine. Arkistoitu 31.8.2013. Viitattu 1.9.2013.
  3. Hexenhaus: Jumalan kosto (1984–1987) LP. Ektro Records. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 1.9.2013.

Aiheesta muualla