Hiivasienitulehdus

Nykymaailmassa Hiivasienitulehdus on erittäin tärkeä ja laajaa yleisöä kiinnostava aihe. Hiivasienitulehdus on herättänyt monien huomion sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen seurauksiin arkielämässä, ja se on herättänyt keskustelua ja pohdintaa sen tärkeydestä ja mahdollisista seurauksista. Vuosien varrella Hiivasienitulehdus:tä ovat tutkineet ja analysoineet eri alojen asiantuntijat, jotka ovat perehtyneet sen eri puoliin sen alkuperästä sen kehittymiseen ajan myötä. Tässä artikkelissa tutkimme Hiivasienitulehdus:n eri näkökulmia ja tarjoamme panoraamanäkymän sen merkityksestä ja vaikutuksesta nykymaailmassa.

Candida albicans -sieniviljelmä.

Hiivasienitulehdus on Candida-hiivasienen aiheuttama tulehdus. Hiivatulehduksen voi aiheuttaa allergia, tartunta, liika hygienia, hiostavat siteet, liika makean nauttiminen, antibioottikuuri tai stressi.

Ilmeneminen ja oireet

Hiivainfektio voi ilmetä sukuelimien, tavallisimmin vaginan, tulehduksena, ihottumina, suutulehduksena tai suolisto-oireina. Terskassa hiivatulehdus ilmenee kutinana ja kirvelynä. Emättimessä hiiva­tulehduksessa ilmenee hajutonta ja kokkareista valkovuotoa sekä kutinaa ja kirvelyä. Joskus hiivasieni on lähes oireeton. Hoitamaton hiivainfektio voi myös aiheuttaa naisilla hedelmöityksen vähentymistä tai nk. valeraskauksia. Hiivainfektio voi aiheuttaa myös allergioiden lisääntymistä.

Hiivojen aiheuttamat tulehdustaudit eivät yleensä ole vakavia, ellei sairastuneen immuunijärjestelmä ole jostakin syystä, kuten AIDSin takia, heikentynyt.

Lapsilla hiivasienitulehdus ilmenee useimmiten suutulehduksena eli sammaksena. Pienillä lapsilla on harvemmin tavattu hiivainfektiota sukuelimissä. Tällöin useimmiten sen on aiheuttanut kihomato.

Hoito

Hiivatulehdus paranee useimmiten apteekista saatavilla sienilääkkeillä mutta tarvitsee joskus lääkärihoitoa. Tauti on kuumeeton eikä aiheuta vakavia lisätauteja.

Hiivatulehduksen hoitoon on olemassa kotikonsteja. Suun sieni-infektioon auttaa sitruuna- tai puolukkamehu.[1] Emätintulehdukseen auttaa runsas maitohappobakteerien nauttiminen esimerkiksi piimän tai maustamattoman jogurtin muodossa. Maitohappobakteerit ja niiden lisääminen auttaa, sillä emättimen luonnollisen tasapainon bakteereista useimmat ovat juuri maitohappobakteereja ja hiivatulehduksen voi aiheuttaa jo se, että tämä bakteerikanta emättimessä pienenee.lähde?

Hiivasyndrooma

Vaihtoehtolääketieteen kannattajat puhuvat usein vähäoireisesta systeemisestä hiivainfektiosta eli hiivasyndroomasta. Hiivasyndrooman väitetään aiheuttavan laajasti erilaisia oireita. Vähäoireinen systeeminen hiivainfektio ei kuitenkaan ole mahdollinen, vaan systeeminen hiivainfektio aiheuttaisi henkeä uhkaavan, välitöntä sairaalahoitoa vaativan tilan.[2] Hiivasyndrooman olemassaoloa ei ole voitu todistaa tieteellisesti, eikä lääketiede sitä tunne.[3] Hiivasyndroomaa epäilevät potilaat kärsivät todellisuudessa muista sairauksista.[4] Joskus taustalla voi olla useita tekijöitä, jolloin yksiselitteistä diagnoosia ei voida asettaa.[4]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Ventä, Irja & Paju, Susanna & Niissalo, Sirkku & Hietanen, Jarkko & Konttinen, Yrjö: Suun sieni-infektiot. Duodecim, 2001, 117. vsk, s. 378. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.1.2020.
  2. ↑ Myth vs. Fact About Yeast Infections – Introduction to Myth vs. Fact About Yeast Infections StdsAndYou.Com. Viitattu 17.1.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Hannuksela, Matti: Hiivasyndrooma Lääkärikirja Duodecim. 19.1.2007. Arkistoitu 10.11.2007. Viitattu 17.1.2020.
  4. ↑ a b Julkunen, Risto: Hiivasyndrooma – tarua vai totta? Duodecim, 2006, 122. vsk, s. 287–294. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.1.2020.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hiivasienitulehdus.