Tässä artikkelissa Hill Street Blues:tä tarkastellaan eri näkökulmista, jotta voidaan perehtyä sen tärkeyteen ja merkitykseen nykyään. Koko lukemisen aikana analysoidaan Hill Street Blues:een liittyviä keskeisiä näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan. Erilaisia näkemyksiä ja asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta tarkastellaan, jotta voidaan tarjota kattava ja rikastuttava näkemys Hill Street Blues:stä. Samoin esitetään konkreettisia esimerkkejä ja tapaustutkimuksia, joiden avulla lukija ymmärtää paremmin Hill Street Blues:n merkityksen ja soveltamisen jokapäiväisessä elämässä. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota globaali ja täydellinen näkemys Hill Street Blues:stä, jonka tarkoituksena on edistää tämän laajan ja merkittävän aiheen tuntemista ja ymmärtämistä.
Hill Street Blues | |
---|---|
![]() Sarjan ensimmäisen kauden dvd-boxin kansikuva. |
|
Tyyli | Poliisisarja |
Kestoaika | 60 minuuttia |
Luoja(t) |
|
Alkuperämaa |
![]() |
Alkuperäiskieli | englanti |
Verkko | NBC |
Esitetty | 15. tammikuuta 1981 – 12. toukokuuta 1987 |
Tuotantokausia | 7 |
Jaksoja | 146 |
Tuotanto | |
Vastaava(t) tuottaja(t) | Scott Brazil, Gregory Hoblit (executive producers) |
Tuotantoyhtiö(t) | MTM Enterprises |
Aiheesta muualla | |
IMDb |
Hill Street Blues on Steven Bochcon ja Michael Kozollin käsikirjoittama yhdysvaltalainen televisiosarja, jossa seurataan elämää kuvitteellisella Hill Streetin poliisiasemalla, joka sijaitsee nimeämättömässä suuressa teollisuuskaupungissa. Sarja esitettiin alun perin Yhdysvalloissa NBC-kanavalla vuosina 1981–1987. Suomessa sarjaa esitettiin Yleisradion TV2-kanavalla vuodesta 1983 sekä uusintana MTV3-kanavalla 1995–1996. Yle FST5 -kanava uusi sarjan alkaen 28. elokuuta 2008. Sarjaa tehtiin 146 osaa.[1]
Hill Street Blues sai kiitosta televisiokriitikoilta, muttei koskaan saavuttanut merkittävää yleisömenestystä Yhdysvalloissa. Se oli ensimmäisiä televisiosarjoja, jossa käytettiin monia nykyisistä televisiosarjoista tuttuja elementtejä:
Sarja kuvattiin Los Angelesissa, mutta sijoittui kuvitteelliseen Yhdysvaltain pohjoisosassa sijaitsevaan teollisuuskaupunkiin, jonka nimeä ei kuitenkaan sarjassa missään vaiheessa mainita. Monet sarjan ulkokohtauksista kuvattiin Chicagossa ja sarjan poliisiautot oli maalattu täsmälleen kuten Chicagon poliisiautot. Toisaalta poliisien univormut muistuttavat New Yorkin poliisin vastaavia. Sen paremmin Chicagossa kuin New Yorkissa ei ole poliisipiiriä nimeltä the Hill mutta Pittsburghissa on. Sarjassa kuvattu kaupungintalo on Philadelphian kaupungintalo. [1] Hill Street Bluesin vaikutteita on havaittavissa monissa myöhemmissä televisiosarjoissa, kuten NYPD Bluessa ja Teho-osastossa.
Sarjaa vuosina 1982–1985 käsikirjoittanut Mark Frost tunnetaan myös 1990-luvun alussa ilmestyneen kulttisarja Twin Peaksin luojana.
Sarjan tunnetun tunnusmusiikin sävelsi Mike Post. Kappale on ollut Billboard-lehden pop-singlejen top-10-listalla, ja siitä on tehty myös verraten suosittu kännyköiden soittoääniversio.
Sarjassa näytteli myös suomalainen Matti Laukkanen taiteilijanimellä Matt Kanen.
Dome Karukosken isä George Dickerson näytteli kuudessa jaksossa komentaja Swansonia sarjan ensimmäisellä kaudella.
Näyttelijä | Rooli | |
---|---|---|
Daniel J. Travanti | … | Francis Xavier ”Frank” Furillo, ylikomisario, poliisipiirin päällikkö |
Veronica Hamel | … | Joyce Davenport, puolustusasianajaja |
Barbara Bosson | … | Fay Furillo, Frankin entinen vaimo |
Michael Conrad | … | Philip Freemason ”Phil” Esterhaus, ylikonstaapeli, vuoropäällikkö, nimenhuudon vetäjä |
Robert Prosky | … | Stanislaus ”Stan” Jablonski, vuoropäällikkö, ylikonstaapeli, nimenhuudon vetäjä |
Michael Warren | … | Robert Eugene ”Bobby” Hill, univormupoliisi, Renkon pari |
Charles Haid | … | Andrew Jackson ”Andy” Renko, univormupoliisi, Hillin pari |
Bruce Weitz | … | Michael ”Mick” Belker, siviilipukuinen etsivä |
René Enríquez | … | Raymond ”Ray” Calletano, komisario, vuoroesimies |
Kiel Martin | … | Johnny ”J. D.” LaRue, siviilipukuinen etsivä |
Taurean Blacque | … | Neal Washington, siviilipukuinen etsivä |
James B. Sikking | … | Howard Hunter, EAT-iskuryhmän komentaja, komisario |
Joe Spano | … | Henry Goldblume, siviilipukuinen etsivä, ylikonstaapeli, myöh. komisario |
Betty Thomas | … | Lucille ”Lucy” Bates, univormupoliisi, Coffeyn pari, myöh. ylikonstaapeli |
Ed Marinaro | … | Joe Coffey, univormupoliisi, Batesin pari |
Robert Hirschfeld | … | Leo Schnitz, pidätettyjen vastaanottaja, aulan päivystäjä |
Dennis Franz | … | Norman Buntz[a] |
Mimi Kuzyk | … | Patsy Mayo, siviilipukuinen etsivä |
Ken Olin | … | Harry Garibaldi, siviilipukuinen etsivä, Patsy Mayon pari |
Robert Clohessy | … | Patrick Flaherty, univormupoliisi. Russon sekä Batesin pari |
Megan Gallagher | … | Tina Russo, univormupoliisi, myös siviilipukuinen etsivä, Flahertyn pari |
Jon Cypher | … | Fletcher Daniels, kaupungin poliisipäällikkö, Furillon esimies |
60 minuuttia pitkä pilottijakso ”Hill Street Station” sai Edgar-palkinnon parhaasta tarinasta tv-sarjassa. Seitsemän kauden aikana sarja sai 98 Emmy-palkintoehdokkuutta eli keskimäärin 14 ehdokkuutta kautta kohti. Kaudella 1981–1982 Hill Street Blues sai näyttelijöille 9 ehdokkuutta, ja on tässä suhteessa jaetulla ykkössijalla sarjojen L.A. Law ja The West Wing kanssa. Daniel J. Travanti ja Michael Conrad olivat ainoat, jotka saivat palkinnon: Travanti pääosa-Emmyn ja Conrad sivuosa-Emmyn. Muut ehdokkuuden saaneet olivat Veronica Hamel (naispääosa), Taurean Blacque, Michael Warren, Bruce Weitz ja Charles Haid (miessivuosa) sekä Barbara Bosson ja Betty Thomas (naissivuosa).
Hill Street Bluesin loputtua sarjan suositusta hahmosta Norman Buntzista päätettiin tehdä uusi sarja eli spin off nimeltään Beverly Hills Buntz. Uusi sarja ei saavuttanut menestystä. Erilaisten elokuvasivustojen mukaan sitä kuvattiin 1–4 osaa ja esitettiin yksi tai kaksi osaa. Suomessa sitä ei ole esitetty.