Nykymaailmassa Hindenburgin pengersilta:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia yleisöjä kohtaan. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen tai akateeminen taso, Hindenburgin pengersilta on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Sen vaikutus on tuntunut eri aloilla teknologiasta politiikkaan, ja sen vaikutus kasvaa edelleen joka päivä. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Hindenburgin pengersilta:n eri puolia ja keskustelemme sen merkityksestä nykyisessä kontekstissa. Sen alkuperästä sen mahdollisiin tulevaisuuden vaikutuksiin sukeltaaksemme Hindenburgin pengersilta:n maailmaan ymmärtääksemme sen laajuuden ja merkityksen nyky-yhteiskunnassa.
Hindenburgin pengersilta | |
---|---|
![]() Pengersillalla kulkee autojunia. |
|
Raiteita | 2 |
Ylittää | Vattimeri |
Sijainti | Sylt, Schleswig-Holstein, Saksa |
Siltatyyppi | pengersilta |
Pituus | 11 200 m |
Korkeus | 10 m |
Liikenne päivässä | 70–100 junaa |
Avattu liikenteelle | 1.6.1927 |
Koordinaatit | |
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Hindenburgin pengersilta (saks. Hindenburgdamm) on pohjoissaksalaiselta Syltin saarelta mantereelle tehty rautatiepenkere. Pengerrata on osa Syltin ja Hampurin välistä rautatieyhteyttä sekä Westerlandin ja Elmshornin välistä Marschbahn-rataa. Penkereen pituus on noin 11,2 kilometriä.
Ajatus kiinteän yhteyden rakentamisesta Syltin saarelle heräsi 1800-luvun jälkipuoliskolla sen jälkeen, kun Westerlandista alkoi kehittyä lomakohde. Preussi teki päätöksen pengersillan rakentamisesta vuonna 1915, mutta rakentamisen aloitus viivästyi ensimmäisen maailmansodan takia vuoteen 1923. Rakentamispäätökseen vaikutti Schleswigin pohjoisosan siirtyminen Tanskalle vuonna 1920, jolloin Syltin laivayhteyden mantereen puoleinen satama, Hoyer (tansk. Højer) siirtyi Tanskalle.
Rautatie otettiin käyttöön 1.6.1927. Autojunia radalla on kulkenut vuodesta 1932. Vuodesta 1973 pengerrata on ollut kaksiraiteinen.
Hindenburgin pengersilta on ainoa kiinteä yhteys Syltin saarelta mantereelle. Penkerettä pitkin kulkee päivittäin 70–100 junaa, joista suurin osa on autojunia Westerlandin ja Niebüllin välillä (1–2 junaa tunneittain suuntaansa) tai henkilöliikennettä Westerlandin ja Hampurin välillä (1–2 junaa tunneittain suuntaansa).
Penkereellä kulkeva rautatie on suunniteltu korvattavaksi maantiellä[1].