Nykymaailmassa Hipparcos on ensisijainen paikka yhteiskunnassa. Sen vaikutus ulottuu useille alueille ja sen merkitys näkyy sen vaikutuksissa ihmisten jokapäiväiseen elämään. Alkuperäistään kehitykseensä Hipparcos on ollut historiassa ennen ja jälkeen, mikä on synnyttänyt keskusteluja, pohdintoja ja merkittäviä muutoksia. Tässä artikkelissa tutkimme Hipparcos:n monia puolia ja analysoimme sen merkitystä ja vaikutusta eri yhteyksissä. Hipparcos esitellään monitieteisenä aiheena, joka ansaitsee syvällisen tarkastelun, aina populaarikulttuurin roolistaan ja vaikutuksestaan globaaliin talouteen. Seuraavilla sivuilla perehdymme Hipparcos:n yksityiskohtaiseen analyysiin ja paljastamme sen seuraukset ja merkityksen nykymaailmassa.
Hipparcos | |
---|---|
![]() Hipparcos aurinkosimulaattorissa. |
|
Alkuperäinen nimi | High Precision Parallax Collecting Satellite |
COSPAR ID | 1989-062B |
SATCAT № | 20169 |
Organisaatio | ESA |
Valmistaja | Matra-Marconi Space |
Tehtävätyyppi | astrometria |
Laukaisu |
8. elokuuta 1989[1] Guayanan avaruuskeskus[1] |
Laukaisualus | Ariane 44LP[1] |
Loppu | 15. elokuuta 1993[2] |
Massa | 1 025 kilogrammaa[1] |
Teho | 295 W[1] |
Kiertorata | |
Viitejärjestelmä | Maakeskeinen |
Isoakselin puolikas | 24 517 kilometriä[3] |
Inklinaatio | 6.8 °[3] |
Kiertoaika | 636,7 minuuttia[3] |
Apogeum | 35 752,6 kilometriä[3] |
Perigeum | 539,6 kilometriä[3] |
Aiheesta muualla | |
Virallinen sivusto |
Hipparcos (High Precision Parallax Collecting Satellite) oli Euroopan avaruusjärjestön satelliitti, jonka tehtävänä oli mitata tähtien parallakseja ja ominaisliikettä.[4] Hipparcos selvitti yli 2,5 miljoonan tähden etäisyyden ja tietojen pohjalta koottiin Hipparcos- ja Tycho-tähtiluettelot.[5][6] Satelliitti sai nimensä antiikin kreikkalaisen tähtitieteilijä Hipparkhoksen mukaan.[7]
Suunnitelma Hipparcoksen valmistamiseksi sai alkunsa vuonna 1980.[8] Sen rakensi Matra-Marconi Space,[9] joka on nykyisin osa EADS Astrium-yhtiötä.[10] Satelliitti laukaistiin Ariane 4 -kantoraketin mukana 8. elokuuta 1989.[1] Alkuperäisenä tarkoituksena oli saattaa satelliitti geostationaariselle radalle,[4] mutta vika vauhdinottoraketissa johti satelliitin joutumiseen hyvin elliptiselle radalle 500–35 700 kilometrin korkeudelle.[5] Huolimatta vastoinkäymisestä kyettiin useimmat tavoitteet toteuttamaan Hipparcoksen toiminta-aikana, joka päättyi 15. elokuuta 1993, kun yhteys satelliittiin katkaistiin.[2]
Hipparcoksen toimintaohjelma koostui kahdesta osasta: Hipparcos-kokeen aikana määritettiin 118 000 tähden rektaskensio, deklinaatio, parallaksi, ominaisliike ja säteisliike 2–4 millikaarisekunnin tarkkuudella.[6] Tycho-kokeen aikana vielä 400 000 muun tähden väri-indeksi ja edellä mainitut astrometriset ominaisuudet mitattiin pienemmällä tarkkuudella.[11] Lopullinen Tycho-luettelo käsittää yli miljoona tähteä. Luetteloiden pohjalta on luotu muun muassa Millennium Star Atlas.[12]
On epäilty, että Hipparcos-satelliitin mittaustuloksissa on noin yhden millikaarisekunnin systemaattinen virhe ainakin tietyissä osissa taivasta. Satelliitin määrittämä etäisyys Plejadien tähtijoukolle on noin kymmenen prosenttia vähemmän kuin Hubble-avaruusteleskoopin ja Palomarin observatorion saama tulos.[13]