Histoni
Tässä artikkelissa Histoni:n aihetta käsitellään eri lähestymistavoista ja näkökulmista. Kautta historian Histoni on ollut eri tieteenalojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja analyysin kohteena, mikä on auttanut meitä ymmärtämään sen tärkeyttä ja vaikutusta yhteiskuntaan. Alkuperäistään nykypäivään Histoni:llä on ollut keskeinen rooli inhimillisen kehityksen kannalta, ja se on synnyttänyt keskusteluja, pohdiskeluja ja edistystä eri tiedon aloilla. Tämän artikkelin avulla pyrimme syventymään Histoni:n merkitykseen jokapäiväisessä elämässä, analysoimalla sen vaikutusta eri alueilla ja roolia yksilöllisen ja kollektiivisen identiteetin rakentamisessa.
 |
Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Histoni on merkittävin kromatiinissa esiintyvä proteiini, jonka ympärille DNA kiertyy muodostaen nukleosomeja. Histoneita ei esiinny bakteereilla mutta kylläkin joillain arkeilla.
Histonin ydin koostuu neljästä eri proteiinista (H2A, H2B, H3, H4), joita on kutakin kaksi, sekä H1-proteiinista. H3 ja H4 proteiinit muodostavat tetrameerin, ja H2A ja H2B muodostavat kaksi identtistä dimeeriä. Histoni on hieman lieriön muotoinen. Sen korkeus on 6 nm ja halkaisija 11 nm. Histonin massa on 132 kilodaltonia
Histonien paikka kromosomissa ei ole täysin sattumanvarainen, vaan sitä ohjaavat geenisekvenssi ja kromosomin rakenne. Histonit pysyvät kiinni DNA:ssa myös transkription aikana, paitsi jos transkriptio on erittäin voimakasta.
Muut paikat, joissa DNA:ssa ei ole histoneja, ovat rakenteellisesti merkittäviä. Ne voivat olla muun muassa promoottoreita, muita transkription säätelytekijöitä, replikaation aloituspaikkoja tai sentromeerejä. Näissä paikoissa DNA:han kiinnittyneet proteiinit ovat syrjäyttäneet histonit.
Histonien asetylointi ja deasetylointi on geenin ekspression säätelytekijä. Deasetylointi liittyy transkription aloituksen estämiseen.