Hivan kaanikunta

Tässä artikkelissa tutkimme Hivan kaanikunta-aihetta eri näkökulmista ja lähestymistavoista. Hivan kaanikunta on osuva ja ajankohtainen aihe, joka vaikuttaa monenlaisiin yleisöihin. Näillä sivuilla analysoimme Hivan kaanikunta:n eri puolia ja tutkimme sen merkitystä, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Monitieteisestä lähestymistavasta tarkastelemme Hivan kaanikunta:tä eri näkökulmista tarjotaksemme kattavan ja täydellisen näkemyksen tästä aiheesta. Huolimatta kiinnostuksen kohteistasi tai ammateistasi, olemme varmoja, että löydät arvokasta tietoa ja ainutlaatuisia näkökulmia Hivan kaanikunta:stä seuraavilta riveiltä. Tervetuloa tälle tutkimus- ja löytömatkalle!

Hivan kaanikunta
Xiva Xonligi
lippu

Kaani Ilbars I (1511–1518)
Sayid Abdullah (1918–1920)
Pääkaupunki Hiva
Uskonnot sunni-islam, sufi-islam
Historia
– Perustettu 1511
– Venäjän valloittama 12. elokuuta 1873
– Lakkautettu 2. helmikuuta 1920
Viralliset kielet uzbekki ja persia[1][2]
Edeltäjä(t) Hivan kaanikunta
Seuraaja(t) Horezmin sosialistinen kansantasavalta

Hivan kaanikunta on entinen valtio, joka käsitti laajan alueen Keski-Aasian länsiosassa Araljärven eteläpuolella. Nykyisin alue kuuluu Uzbekistaniin ja Turkmenistaniin.

Historia

Hivan kaanikunta syntyi antiikin aikana Amudarja-joen ympärille. Arabit valloittivat sen vuonna 680 ja mongolivalloittaja Tšingis-kaani 1200-luvulla ja Timur Lenk 1300-luvulla. Sittemmin kaanikunnasta tuli jälleen itsenäinen. Venäjän keisarikunta valloitti osan kaanikunnasta vuonna 1873 ja teki siitä vasallivaltion. Vuonna 1919 Neuvosto-Venäjä syöksi emiirin vallasta ja seuraavana vuonna kaanikunnasta muodostettiin nimellisesti itsenäinen Horezmin kansantasavalta. Se ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen, sillä jo 1924 sen alue jaettiin Uzbekistanin, Turkmenistanin ja Kazakstanin neuvostotasavaltojen kesken. Kazakstaniin liitetty osa (Karakalpakia) liitettiin 1932 Uzbekistaniin.

Hivan kaanit (1515–1920)

Arabshanidin dynastia (1515–1804)

  • Ilbars I (1515–1525)
  • Sultan Haji (1525–?)
  • Hasan Quli
  • Sufyan
  • Bujugha
  • Avnik
  • Qal (1539–1546)
  • Aqataty (1546)
  • Dust Muhammad (1546–1558)
  • Haji Muhammad I (1558–1602)
  • Arab Muhammad I (1602–1623)
  • Isfandiyar (1623–1643)
  • Abu al-Ghazi I Bahadur (1643–1663)
  • Anusha (1663–1687)
  • Muhammad Awrang (1687–1688)
  • Ishaq Agha Shah Niyaz (1688–1702)
  • Arab Muhammad II (1702–?)
  • Haji Muhammad II
  • Yadigar (1714)
  • Awrang (1714–1715)
  • Shir Ghazi (1715–1728)
  • Ilbars II (1728–1740)
  • Abu al-Ghazi II Muhammad (1742–1745)
  • Ghaib (1745–1770)
  • Abu al-Ghazi III (1770)
  • Abu al-Ghazi ibn Gha'ib (1791–1804)

Qungratin dynastia (1804–1920)

  • Iltazar Inaq ibn Iwaz Inaq Biy (1804–1806)
  • Abu al-Ghazi ibn Gha'ib (1806)
  • Muhammad Rahim Bahadur (1806–1825)
  • Allah Quli Bahadur (1825–1842)
  • Muhammad Rahim Quli (1842–1846)
  • Abu al-Ghazi Muhammad Amin Bahadur (1846–1855)
  • Abdullah (1855)
  • Qutlugh Muhammad Murad Bahadur (1855–1856)
  • Mahmud (1856)
  • Sayyid Muhammad (1856–syyskuussa 1864)
  • Muhammad Rahim Bahadur (10. syyskuuta 1864 – syyskuussa 1910)
  • Isfandiyar Jurji Bahadur (syyskuussa 1910 – 1. lokakuuta 1918)
  • Sayid Abdullah (1. lokakuuta 1918 – 1. helmikuuta 1920)

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Roy, Oliver: The New Central Asia: Geopolitics and the Birth of Nations, s. 10. I.B.Tauris, 2007. ISBN 9781845115524
  2. ↑ Nancy Rosenberger (2011), Seeking Food Rights: Nation, Inequality and Repression in Uzbekistan, s. 27

Aiheesta muualla