Nykymaailmassa Hjalmar Sjöman on tärkeä rooli jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Olipa kyseessä työpaikka, sosiaalinen, kulttuurinen tai politiikka, Hjalmar Sjöman:stä on tullut keskeinen elementti, joka vaikuttaa ihmisten vuorovaikutukseen toistensa ja ympäristönsä kanssa. Vuosien varrella Hjalmar Sjöman on noussut yhä tärkeämmäksi, ja se on synnyttänyt keskusteluja, keskusteluja ja tutkimusta eri tietämyksen aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme Hjalmar Sjöman:n merkitystä ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan sekä sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen.
Sven Gustaf Hjalmar Sjöman, (5. toukokuuta 1857 Tukholma – 7. marraskuuta 1934 Tukholma[1]) oli Oulussa ja Vaasassa toiminut valokuvaaja.
Hjalmar Sjöman oli merikapteeni Sven Sjömanin poika, joka kiinnostui valokuvauksesta, koska hänen äitinsä Rosalie Sjöman (ent. Hammarqvist) oli Ruotsin historian ensimmäisiä naispuolisia valokuvaajia. Everstiluutnantti Anders Johan Sjöman oli hänen isoisoisä.[2][3][4][5]
Sjöman kouluttautui Tallinnassa ja asettui sitten Ouluun vuonna 1881, avaten siellä valokuvausateljeen. Avioiduttuaan hän muutti Vaasaan, jonne perusti myös valokuvaamon. Sjöman kierteli kuvausmatkoilla Pohjanlahden rannikolla Kristiinankaupungista Tornioon asti. Hän otti muotokuvien ohella maisemakuvia, Oulussa mm. Kaupunginojan ja Rantakadun varrelta sekä ennen Oulun paloa 1882 että heti sen jälkeen, kun rauniot vielä savusivat. Viimeiset tunnistetut kaupunkikuvat Oulusta hän otti vuonna 1887.
Muotokuvattavia olivat filosofi Elias Lönnrot, säveltäjä Jean Sibelius, arkkitehti Berndt Ivar Aminoff, oopperalaulaja Olefine Moe, laulaja Alma Fohström, koulunjohtaja Anna Heikel, taidemaalari Otto Wallenius, Sissi Serlachius, Ilma de la Chapelle, Lilli Furuhjelm, näyttelijä Vilhelm Olin.[6][7][8][9][10][11][12][13]