Homo sovieticus

Nykymaailmassa Homo sovieticus:stä on tullut erittäin tärkeä ja keskustelunaihe. Alkuperäisestä lähtien Homo sovieticus on vaikuttanut ihmisten elämään monin eri tavoin synnyttäen ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja eriäviä näkemyksiä. Sen vaikutus on ylittänyt rajat ja se on ollut ennen ja jälkeen ihmiskunnan historiassa. Ajan myötä Homo sovieticus on ollut tutkimuksen, analyysin ja pohdinnan kohteena, eikä sen merkitys ole lakannut kasvamasta. Tässä artikkelissa tutkimme Homo sovieticus:n eri puolia, analysoimme sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan ja sen ennustetta tulevaisuuteen.

 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tarkennus: Vain kaksi viitettä.

Homo sovieticus (näennäislatinaa: ’neuvostoihminen’) on sarkastinen ja kriittinen termi. Se viittaa mieleltään tietynlaiseen ihmistyyppiin, joksi itäblokin bolševistiset ja sittemmin sosialistiset hallitukset pyrkivät ihmisen muokkaamaan. Termi syntyi 1970- ja 1980-luvuilla neuvostoihmisestä.

Historia

Homo sovieticus on toisinajattelijoiden 1970-luvulla kehittämä ironinen versio neuvostoihmisestä. Filosofi Aleksandr Zinovjev popularisoi sen kirjoittamalla samannimisen kirjan. Hän oli ensin Neuvostoliiton, sitten karkotettuna Suomen tiedeakatemian jäsen. Homo sovieticuksen ominaisuuksia olivat juopottelu, täydellinen passiivisuus sekä työn ja yhteisen omaisuuden halveksiminen.[1][2]

Ajatuksen, että neuvostojärjestelmä loisi uuden, paremman ihmisen, esittivät ensimmäisinä neuvostojärjestelmän kannattajat. He käyttivät termiä ”uusi neuvostoihminen”. Homo sovieticus kuitenkin omaa negatiivisia konnotaatioita ja se yhdistetään muun muassa seuraaviin:

  • Piittaamaton työnsä tuloksista (vertaa sanonta ”He ovat maksavinaan meille, ja me olemme tekevinämme töitä”), ei tee aloitteita.
  • Ei piittaa yhteisestä omaisuudesta, tekee pikkuvarkauksia työpaikaltaan omaan käyttöön ja myytäväksi. Suositun venäläisen laulun säe ”Kaikki kuuluu kolhoosille, kaikki kuuluu minulle” tarkoittaa, että yhteismaatilojen väki omi tilan omaisuutta; edes laki kymmenen vuoden rangaistuksesta (ks. Laki tähkylöistä) yhteisomaisuuden varastamisesta ei onnistunut murtamaan tätä asennetta.
  • Eristäytyminen maailmankulttuurista, jonka Neuvostoliiton matkustusrajoitukset, läntisten viestinten sensurointi sekä ylenmääräinen neuvostopropaganda loivat. Tosin tämäkin johti siihen, että kielletty läntinen kulttuuri muuttui sitäkin houkuttelevammaksi, mistä käytettiin englanninkielistä termiä western idolatry (ven. идолопоклонничество перед Западом, idolopoklonnitšestvo pered Zapadom).
  • Kaiken hallituksen määräämän totteleminen tai passiivinen hyväksyntä (katso autoritarismi). Kaiken yksilöllisen vastuunoton välttäminen kaikessa.

Monien Neuvostoliiton romahduksen jälkeisiä taloudellisten ja sosiaalisten sopeutumisongelmien on sanottu johtuneen homo sovieticuksen vaikeuksista sopeutua kapitalistiseen yhteiskuntaan.

Lähteet

  • Cambra, Fernando P. de: Homo sovieticus: La vida actual en Rusia, s. 296. Barcelona: Ediciones Petronio, 1975. ISBN 8472503992 (espanjaksi)
  • Zinovjev, Aleksandr: Homo sovieticus. Grove/Atlantic, 1986. ISBN 0-87113-080-7 (venäjäksi)
  • O’Boyle, Edward J.: Work Habits and Customer Service in Post-Communist Poland. International Journal of Social Economics, tammikuu 1993, 20. vsk, nro 1. (englanniksi)
  • Tischner, Józef: Etyka solidarności oraz Homo sovieticus, s. 195. Krakova: Znak, 2005. ISBN 83-240-0588-9 (puolaksi)
  • Ragozin, Leonid: Thorny legacy of 'Soviet Man' BBC. 9.5.2005. Viitattu 17.7.2023. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ Soviet-era satirist Zinovyev dies BBC. 10.5.2006. Viitattu 17.7.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Hakala, Pekka: Neuvosto­ihmisen katkera evoluutio Helsingin Sanomat. 26.7.2021. Viitattu 17.7.2023.