Nykymaailmassa Homokysteiini on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan Homokysteiini on ollut tutkimuksen, keskustelun ja kiistan kohteena. Vuosien varrella se on osoittanut merkityksensä eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme Homokysteiini:n eri puolia analysoimalla sen kehitystä ajan mittaan ja sen vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan. Ensimmäisistä ilmenemismuodoistaan nykyisiin seurauksiinsa Homokysteiini on edelleen tutkijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön kiinnostava aihe.
Homokysteiini | |
---|---|
![]() |
|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi | 2-Amino-4-sulfanyylibutaanihappo |
CAS-numero | 6027-13-0 (L-isomeeri) 454-29-5, 6027-13-0 (L-isomeeri) |
PubChem CID | 778 ja 49791978 |
SMILES | C(CS)C(C(=O)O)N |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C4H9NO2S |
Moolimassa | 135,18 g/mol |
Homokysteiini (C4H9NO2S) on elimistössä metioniinin aineenvaihduntatuotteena syntyvä aminohappo. Nimi kertoo, että yhdiste on rakenteeltaan kysteiinin homologi, ts. sen molekyylissä on yksi CH2-yksikkö enemmän kuin kysteiinissä.
Homokysteiiniä muodostuu soluissa ravinnossa saadusta rikkipitoisesta aminohaposta metioniinista. Se voi muuttua takaisin metioniiniksi folaatin ja B12-vitamiinin vaikutuksesta. Sen tehtävistä elimistössä ei ole tietoa.[1]
Homokysteiini on viime vuosina ollut laajan kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena, koska kohonnut veren homokysteiinipitoisuus näyttää olevan sydän- ja verisuonitautien riskitekijä ja liittyy yleensä melkein kaikkiin pitkäaikaissairauksiin ja vanhenemismuutoksiin. Tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia.[2][3]
Toisin kuin Terveyskirjaston artikkelin alaotsikossa sanotaan,[1] veren suuri homokysteiinipitoisuus voi siis olla huolen aihe, sillä se voi olla myös yksi Alzheimerin taudin syy,[2] joskin toiset tutkimustulokset antavat ymmärtää, ettei yhteyttä ole. Esimerkiksi marraskuussa 2014 julkaistujen hollantilaistutkimuksen tulosten mukaan B12-vitamiinilla ja foolihapolla saatu homokysteiinipitoisuuden väheneminen ei estänyt muistin heikkenemistä.[4]