Tässä artikkelissa aiomme tutkia Horst Wessel:n kiehtovaa maailmaa. Puhummepa sitten historiallisen henkilön elämästä, ajankohtaisesta aiheesta, tärkeästä päivämäärästä tai mistä tahansa muusta asiaankuuluvasta aiheesta, Horst Wessel on aihe, joka epäilemättä kiinnittää huomiomme. Näillä linjoilla aiomme kaivaa sen tärkeyteen, analysoida sen vaikutuksia ja selvittää, miksi Horst Wessel on niin tärkeä nykyään. Liity kanssamme tälle löytömatkalle ja ylläty kaikesta, mitä meidän on opittava Horst Wessel:stä.
Horst Ludwig Wessel (9. lokakuuta 1907 Bielefeld, Saksa – 23. helmikuuta 1930 Berliini, Saksa) oli saksalainen kansallissosialisti ja SA-Sturmführer. Nuorena ammutusta Wesselistä tuli kansallissosialistisen liikkeen huomattavin marttyyri, ja hänen sanoittamansa Horst-Wessel-Lied toimi natsi-Saksan epävirallisena kansallislauluna.
Horst Wessel oli pastorin poika ja oikeustieteiden opiskelija. Hän liittyi kansallissosialistisen puolueen rynnäkköosasto Sturmabteilungiin (SA) Weimarin tasavallan viimeisinä päivinä. Rynnäkköosaston jäseniä, Sturmmänner (tai SA-Männer), kutsuttiin heidän puolueasujensa värin vuoksi ruskeapaidoksi. Wessel herätti Joseph Goebbelsin huomion. Tämä lähetti hänet Wieniin vuonna 1928 organisoimaan kansallissosialistista nuorisoliikettä.
Wesselin palattua Saksaan hänen väitetään järjestäneen hyökkäyksen erääseen kommunistien toimitilaan Berliinissä. Myöhemmin hänen väitetään joutuneen riitaan vuokraemäntänsä kanssa mahdollisesti maksamattomien vuokrien takia. Vuokraemännän sanotaan kertoneen asiasta kommunisteille, jotka näkivät tässä mahdollisuuden kostoon. Kommunisti Ali Höhler ampui Wesseliä päähän, ja tämä kuoli sairaalassa muutamaa viikkoa myöhemmin. On väitetty, että Höhlerillä olisi lisäksi ollut henkilökohtaista kaunaa Wesselille naisasioista.[1]
Wesselistä tehtiin kansallissosialistien marttyyri. Hän sai julkiset hautajaiset, joihin osallistui 30 000 ihmistä. Ruskeapaidat lauloivat hautajaisissa hänen muutamaa kuukautta aiemmin kirjoittamansa Horst-Wessel-Liedin, josta tuli myöhemmin kansallissosialistisen puolueen virallinen laulu ja myöhemmin natsi-Saksan toinen kansallislaulu.
Sodan jälkeen Horst Wesselin hauta päätyi osaksi Itä-Berliiniä. Hauta häpäistiin monta kertaa, ja hautakivi katosi. Vieressä sijaitseva Clara Wesselin hauta on saanut olla rauhassa.
Hanns Heinz Ewers kirjoitti Horst Wesselin elämäkerran Horst Wessel, eräs saksalainen kohtalo (WSOY, 1933), jonka suomensi Mika Waltari.[2]