Humbucker

Humbucker oli alkujaan Gibsonin Les Paul -kitaroista yleistynyt kitaramikrofonityyppi.

Englanninkielisen nimen ja mikrofonin teknisen ratkaisun taustalla on äänilaitevalmistaja Electro-Voicen keksintö "humbucking coil" ("hurinan estävä käämi") vuodelta 1934^[1].

Mikrofonin rakenteen keksi Seth Lover^[2] etsiessään ratkaisua häiriöäänelle, jota ympäristön muut verkkosähköä käyttävät laitteet aiheuttavat. Periaatteeltaan humbucker on kaksi vierekkäin olevaa, sähköisesti sarjaankytkettyä yksikelaista mikrofonia. Mikrofoneissa magneetit on asennettu napaisuudeltaan vastakkaisiksi, jolloin kitarankielen eri mikrofoneihin indusoimat jännitteet ovat keskenään vastakkaisvaiheisia. Sen vuoksi toisen mikrofonin käämin navat kytketään ristiin, mikä kääntää signaalit samanvaiheisiksi, jolloin ne vahvistavat toisiaan. Mahdollinen matalataajuinen hurinsasignaali taas kytkeytyy molempiin käämeihin samanvaiheisena mutta koska toisen käämin napaisuus on käännetty mikrofoneihin kytkeytyneet häiriösignaalit kumoavat toisensa. Lopputuloksena on voimakas signaali ja vaimentunut hurina.

Gretsch-yhtiöllä oli samanaikaisesti kehitteillä mikrofoni, joka tuli merkin kitaroihin nimellä Filtertron.^[3] Mikrofonin kehitti yhtiölle Ray Butts kitaristi Chet Atkinsin ehdotuksesta.^[4]

Lover haki keksinnölleen patenttia, ja tästä alkuvaiheen sarjatuotantomikrofonit saivat tunnetuksi tulleen nimityksen P.A.F. Tämä oli lyhennös englannin kielen sanoista "patent applied for", "patenttia haetaan".

Humbucker-mikrofonien tuottama ääni ei ole täysin samanlainen kuin yksikelaisissa, sillä kieli ei värähtele täysin samalla tavalla molempien mikrofonien yllä. Ero riippuu muun muassa otteen korkeudesta, mutta yleisesti ottaen ääni on hieman pehmeämpi.^[5] Jos mikrofoniin on asennettu väliulosotto, toinen kela voidaan kytkeä pois toiminnasta, jolloin mikrofoni toimii kuten yksikelainen.

Humbucker-mikrofonin kaksi kelaa voivat olla kytkettynä myös päällekkäin (engl. stack humbucker, ks. kuva) ja ahdettuna samankokoiseen tilaan kuin yksikelainen mikrofoni. Vain yhdessä kelassa on magneetit ja toisen kelan tarkoituksena on pelkästään vaimentaa häiriöitä. Tällainen kela vastaa toistoltaan muuten yksikelaista ratkaisua.

Humbucker tarjoaa useita sähköisiä kytkentämahdollisuuksia joilla mikrofonista saadaan haluttaessa monipuolinen äänensävyvalikoima valintakytkimiä käyttämällä.

Kitaran elektroniikka voidaan toteuttaa niin, että häiriön poisto ilman humbuckeria saadaan yhdistelemällä yksikelaisia mikrofoneja sopivasti kytkimien avulla. Tällöin saatetaan käyttää ilmaisua "hum cancelling position". Eräs tapa on käyttää yhtä magneettiselta napaisuudeltaan muiden kanssa vastakkaista mikrofonia. Näin se voi toimia humbucker-kytkennän toisena osana.^[6]

• 
  EMG 81 ja 85 -humbuckermikrofonit Gibson Explorer -kitarassa. Tätä yhdistelmää kutsutaan Zakk Wylde -setiksi, jota hän käyttää nimikkokitaroissaan.
• 
  DiMarzio HS-3 -stack-humbucker mikrofonit sähkökitarassa
• 
  Purettu Seymour Duncan Classic Stack -stackhumbucker jossa näkyy kaksi päällekkäistä kelaa.
• 
  Seymour Duncanin valmistamat bassomikrofonit. Ylempi mikrofoni on jaettu kaksikelainen (tyypillinen bassomikrofoni), joka toimii humbuckerin tavoin; ja alempi mikrofoni on stack-humbucker.

• Jussi Ala-Kuha, Riku Himanen, Markku Koivuniemi: Suomalainen kitarakirja. Alfamer/Karisto, 2009. ISBN 952-472-054-X
• Ralph Denyer: Suuri kitarakirja. WSOY, 1984. ISBN 951-0-12491-5
• Rusty Cutchin ym.: Kitara – suuri ensyklopedia. Readme.fi, 2010. ISBN 978-952-220-255-0

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Humbucker.

• http://gretschpages.com/guitars/pickups/ (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.1728.org/guitar.htm (kitaran elektroniikan kytkentäkaavioita)