Huulet
Seuraava artikkeli käsittelee Huulet-ongelmaa, josta on tullut tärkeä viime vuosina. Huulet on syntymästään lähtien herättänyt suurta kiinnostusta asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa, mikä on herättänyt keskustelua ja pohdiskelua sen merkityksestä ja vaikutuksista eri alueilla. Huulet on noussut tutkimus- ja keskustelunaiheeksi useilla eri aloilla, olipa kyse muun muassa tieteestä, tekniikasta, historiasta, politiikasta, kulttuurista. Tämän artikkelin aikana analysoidaan Huulet:een liittyviä eri näkökohtia, jotta saadaan kattava ja laaja näkemys sen merkityksestä ja vaikutuksista.
Huulet (lat. labium) ovat ihmisen ja monien muiden nisäkkäiden pehmeä suun ympäristö, joka koostuu poikkijuovaisesta lihaskudoksesta.
Huulet[1] jakautuvat ylähuuleen (lat. labium superius) ja alahuuleen (lat. labium inferius), joka on tavallisesti ylähuulta isompi.
Huulten ihossa ei ole melanosyyttiä, minkä johdosta verisuonet näkyvät selkeästi läpi ja huulet näyttävät väriltään punaisilta.
Huulia käytetään ravinnon nauttimisen apuna. Niiden avulla myös tuotetaan useita jokapäiväisessä elämässä tarvittavia äänteitä. Huulilla myös osaltaan ilmaistaan erilaisia tunnetiloja. Ylöspäin osoittavat suupielet kertovat iloisuudesta ja hyvästä mielestä. Huulissa on myös paljon hermopäätteitä, mikä tekee niistä hyvin tuntoherkän alueen. Eräs merkittävä hellyyden ja rakkauden osoittamisen muoto, suudelma, toteutetaan huulilla. Monissa kulttuureissa punaiset, turpeat ja symmetriset huulet ovat naisellisuuden symboli. Huulipunaa käytetään yleisesti korostamaan vaikutelmaa, samoin kuin erilaisia kirurgisia operaatioita.
Lähteet
- Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1