Kysymys Iguanodon:stä on äärimmäisen tärkeä nykyään, koska se vaikuttaa yhteiskunnan eri puoliin. Alkuperäistään lähtien Iguanodon on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua, herättänyt ihmisissä uteliaisuutta ja pohdintaa. Tässä artikkelissa pyritään perehtymään Iguanodon:een liittyviin eri näkökohtiin, analysoimalla sen vaikutuksia eri alueilla ja sen kehitystä ajan myötä. Objektiivisen ja syvällisen lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan täydellisen näkökulman Iguanodon:een rikastuttaaksemme lukijoiden tietämystä ja luodaksemme rakentavaa keskustelua tästä aiheesta.
Iguanodon | |
---|---|
![]() Iguanodon bernissartensiksen luuranko (Meyers encyclopedia, 1890). |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Matelijat Reptilia |
Ylälahko: | Dinosaurukset Dinosauria |
Lahko: | †Linnunlantioiset Ornithischia |
Alalahko: | †Ornithopoda |
Osalahko: | †Iguanodontia |
Heimo: | †Iguanodontidae |
Suku: |
†Iguanodon Mantell, 1825 |
Synonyymit | |
|
|
Lajit | |
Katso myös | |
Iguanodon (suom. "iguaanin hammas"[2]) oli linnunlanteisten dinosaurusten suku, joka eli varhaisliitukaudella noin 161–99 miljoonaa vuotta sitten. Se oli ensimmäinen löydetty ja toinen tieteellisesti kuvattu dinosaurus (1825), ja dinosaurusten alkuperäinen määrittely tehtiin sen sekä Megalosauruksen ja Hylaeosauruksen perusteella.[3]
Ensimmäiset Iguanodon-fossiilit löydettiin vuonna 1822 Etelä-Englannin Wealdin kivikerrostumista.[4] Aluksi löydettiin vain fossiloituneita hampaita.[2] Ne löysi ensimmäisenä Gideon Mantell, joka nimesi lajin vuonna 1825.[4][3]
Aikojen saatossa, kun luita alkoi löytyä, tutkijat luulivat Iguanodonin olevan painava, kömpelö nelijalkainen dinosaurus, jolla oli suuri sarvi nenänpäässä – hieman kuin sarvikuonolla. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että tämä "nenäpiikki" oli itse asiassa peukalopiikki.[2][3][5][6]
Vuonna 1878 Belgiassa Bernissartin kaivoksessa kaivostyöläiset löysivät ensin kivettynyttä rautapitoista pyriittiä, jonka he erehtyivät luulemaan kullaksi. Jatkotutkimuksissa löydettiin kuitenkin 31 lähes täydellistä Iguanodonin luurankoa.[2][7]
Näiden löytöjen myötä käsitys Iguanodonista muuttui: se ei ollutkaan kömpelö nelijalkainen, vaan kevytrakenteisempi eläin, joka pystyi liikkumaan myös kahdella jalalla. Samalla varmistui, että "nenäpiikki" oli todellisuudessa peukalopiikki, joita Iguanodonilla oli yksi kummassakin kädessä.[2]
Iguanodon tarkoittaa suomeksi "iguaanin hammasta", koska ensimmäiset löydetyt hampaat muistuttivat iguaanin hampaita.[2][4][8]
Iguanodon oli laajalle levinnyt dinosaurus, ja sen fossiileja on löydetty muun muassa Pohjois-Amerikasta, Euroopasta, Aasiasta, Australiasta ja jopa Etelä-Afrikasta.[9]
Iguanodonit olivat raskasrakenteisia kasvinsyöjiä, jotka pystyivät liikkumaan sekä kahdella että neljällä jalalla. Ne olivat suunnilleen norsun kokoisia dinosauruksia, ja niiden takajalat olivat suuremmat kuin etujalat.[8] Ne olivat noin 13 metriä pitkiä, 4 metriä korkeita ja painoivat lähes 4 000 kg.[10][11] Nykyisten tutkimusten perusteella ne pystyivät liikkumaan jopa 19 kilometrin tuntinopeudella.[10]
Tutkimukset 1970-luvulla osoittivat, että Iguanodon vietti suurimman osan ajastaan neljällä jalalla, mutta pystyi juoksemaan kahdella jalalla esimerkiksi pakenemaan petoja.[2] Se käytti etujalkojaan myös juodessaan tai kumartuessaan.[3] Lisäksi on todettu, että sen jäykkä pyrstö pysyi suorana ilmassa, mikä teki sen asennosta kumaramman kuin aiemmin oletettiin.
Iguanodonin hampaat ja leuat olivat erittäin vahvat, mikä sopi hyvin kasviravinnon syömiseen. Sen poskihampaiden rivistö auttoi ruoan hienontamisessa.[2] Se oli kasvinsyöjä ja söi muun muassa lehtiä, marjoja ja pähkinöitä.[12]
Iguanodonilla oli huomattavat peukalopiikit, joiden tarkoitus on ollut pitkään paleontologien pohdinnan kohteena. Peukalopiikkien mahdollisiksi käyttötarkoituksiksi on ehdotettu puolustautumista petoeläimiä vastaan, siementen ja hedelmien käsittelyä, lehtien repimistä oksista sekä keskinäisiä taistelut lajitovereiden kanssa. Vaikka näitä teorioita on esitetty, niille ei ole löydetty suoraa fossiilista todistusaineistoa, ja osa teorioista on herättänyt epäilyksiä piikin käytön tehokkuuden ja tarkoituksen suhteen.[13]