Nykyään Ikäjohtaminen on erittäin tärkeä aihe, joka herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Alkuperäistään lähtien Ikäjohtaminen on ollut tutkimuksen ja keskustelun kohteena, ja se on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja ihmisten huomion, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään sen seurauksia ja seurauksia. Ajan myötä Ikäjohtaminen on kehittynyt ja sopeutunut ympäristön muutoksiin pysyen aina läsnä julkisella asialistalla. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Ikäjohtaminen:een, ja analysoimme sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin.
Ikäjohtaminen hyödyntää vanhempien työntekijöiden tietotaitoa ja mentorointia, jotta hiljainen tieto saadaan siirretyksi seuraavalle sukupolvelle. Ikäjohtaminen parhaimmillaan merkitsee työyhteisön voimavarojen mielekästä hyödyntämistä ja sukupolvenvaihdoksen onnistunutta toteutusta. Jos ikäjohtamisen merkitystä ei työyhteisössä ymmärretä, niin menetykset työyhteisölle voivat olla korvaamattomia ja arvokasta tietoa valuu hukkaan, kun ikääntyvät työntekijät jäävät eläkkeelle. Ikäjohtamisen periaatteiden unohtuminen työyhteisössä voi johtaa ikäsyrjintään, joka on työsyrjintärikos.
Jotta ikääntyvä työntekijä kokisi tiedon siirtämisen uudelle sukupolvelle merkitykselliseksi, hänen pitäisi voida kokea arvostuksen tunnetta. Vanhemmilla työntekijöillä on arvokkaita ominaisuuksia. Helposti unohdetaan, että vanhalla työntekijällä on kokemusta ja hiljaista tietoa, jota nuoremmilta puuttuu. Hiljaisen tiedon siirtämien seuraavalle sukupolvelle vaatii mentorointia [1].