Ikkuna (salainen toiminta)

Nykymaailmassa Ikkuna (salainen toiminta):stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Yhteiskuntavaikutuksistaan ​​globaaliin talouteen Ikkuna (salainen toiminta) on synnyttänyt kiivasta keskustelua ja keskustelua eri aloilla. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen tai akateeminen taso, Ikkuna (salainen toiminta):n ymmärtämisen ja analysoinnin merkitys on ratkaisevan tärkeää nykyisen ympäristön haasteiden ja mahdollisuuksien tiedostamisen kannalta. Tässä artikkelissa tutkimme Ikkuna (salainen toiminta):n eri puolia ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme tarjoamalla kattavan ja tietoisen kuvan tästä ilmiöstä.

Ikkuna salaisen toiminnan muotona on järjestely, jonka avulla ylitetään valtakunnanraja, rintamalinja tai läpäistään muu vartioitu maastonkohta luvattomasti ja ulkopuolisten huomaamatta.

Suomalaisen aktivismin ja jääkäriliikkeen kannalta tärkeä etappitoiminta vuosina 1915–1918 perustui osaltaan ikkunoihin ja niitä hoitaviin avustajiin, vaikka termiä ei käytetä esimerkiksi Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 -teoksen seuraavassa etapin toiminnan kuvauksessa: ” Heickellin miehet hoitivat heidät rajan yli joko kaupungissa tai sen lähiympäristössä”.[1] Toiminnan salaisen ja improvisoidun luonteen vuoksi terminologia ei ole vakiintunutta eikä systemaattisesti arvioitua.

Ikkunoiden kautta kuljetettiin ihmisten ohella materiaalia. Seuraavassa on kyse kommunistien toiminnasta Suomen länsirajalla vuodesta 1919 lähtien: ”Luulajasta käsin oli varsin helppo järjestää kiellettyä propagandakirjallisuutta ja salaisia agenttejakin Suomeen. Usein käytettiin Seittenkaria ja muitakin lähisaaria hyväksi tai ylitettiin paikkakuntalaisten hyvin tuntema Tornionjoki”.[2]

Ikkunat saattoivat palvella useita tahoja, kun maastollisesti sopivia rajanylityspaikkoja oli vähän: ”Rajan ylittäminen molempiin suuntiin oli Kannaksella niin säännösteltyä, että käytössä oli 1920-luvun puolivälissä kaksi ns. ikkunaa, joiden kautta rajan saattoivat ylittää verraten turvallisesti venäläisten emigranttijärjestöjen, Suomen sotilastiedustelun, englantilaisten, neuvostoliittolaisten ja suomalaisten kommunistien salaiset asiamiehet.”[3]

Siestar- eli Rajajoki 1920-luvulla

Ikkuna saattoi koitua myös ansaksi. Brittien SIS:n tehtävissä Neuvostoliitossa liikkunut Sidney Reilly joutui operaatio Trustin pettämäksi vuonna 1925 ylitettyään Suomen ja Neuvostoliiton rajan Terijoella toimineesta ikkunasta. Suomalaisten tieten ikkunaa käyttivät sekä britit että venäläiset monarkistit. Sitä hoitanut ja antikommunistia esittänyt Toivo Vähä oli kuitenkin GPU:n agentti ja lähettäessään Reillyn eteenpäin kertoi asiasta myös GPU:lle, joka sopivan hetken tullen pidätti Reillyn.[4]

Suomalaiseen sotilastiedusteluun ja sotia edeltäneeseen vakoiluun liittyi sopivien maastonkohtien käyttö ikkunoina rajanylitykseen. Osasto Vehniäisen toiminta-alueella käytössä oli Nuijamaalla sijainnut ns. Myrän ikkuna. Myrän kylän kohdalla Suomen ja Neuvostoliiton/Venäjän rajan mutkassa Suomen alue kaartuu läheistä Nuijamaan rajanylityspaikkaa huomattavasti idemmäs. Tätä paikkaa käytettiin rajan ylittämiseen välirauhan aikana useita kertoja. Mikko Porvali on arvellut, että rajalla saattoi olla käytettävissä paikallisia avustajia Neuvostoliiton rajavartiojoukoissa tai siviiliväestössä.[5]

Laajassa merkityksessä ikkunalla voidaan tarkoittaa jopa kokonaista valtiota: Etsivä keskuspoliisi piti vuodesta 1919 lähtien (Saksan hävittyä I maailmansodassa) yhteyttä Ison-Britannian tiedusteluelimiin ja salli näiden lähettää vakoilijoita Neuvosto-Venäjälle Suomen kautta. Aihepiiriä tutkinut Matti Lackman on Suojelupoliisin historiikissa käyttänyt järjestelystä ikkuna-nimitystä.[6]

Lähteet

  • Karjalainen, Mikko (toim.): Salaisen sodan sivut: tiedustelua, vakoilua ja salatoimintaa jatkosodassa. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2003. ISBN 951-25-1486-9
  • Kosonen, Matti: Raja railona aukeaa: tiedustelua Neuvosto-Karjalassa vuosina 1920-1939. Joensuu: Ilias, 2001. ISBN 952-5309-18-5
  • Lackman, Matti: Kommunistien salainen toiminta Tornionlaaksossa 1918-1939. Oulu: Pohjoinen, 1994. ISBN 951-749-146-8
  • Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27: Vaiheet ja vaikutus. Helsinki: WSOY, 1966.
  • Porvali, Mikko: Kohti itää: Päämajan kaukopartio-osasto Vehniäinen 1941. Jyväskylä: Atena, 2021. ISBN 978-952-300-842-7
  • Rislakki, Jukka: Erittäin salainen: Vakoilu Suomessa. Helsinki: Love-kirjat, 1982. ISBN 951-835-057-4

Viitteet

  1. ↑ Lauerma 1966, 221
  2. ↑ Lackman 1994, 38
  3. ↑ Salaisen sodan sivut 2003, s. 27-28
  4. ↑ Rislakki 1982, 109
  5. ↑ Porvali 2021, 98-101
  6. ↑ Lackman, Matti: "Ensimmäisen tasavallan" turvallisuuspoliisi 1918-1944. Ratakatu 12: Suojelupoliisi 1949-2009 (toim. Matti Simola), 2009, s. 221. Helsinki: WSOY. ISBN 978-951-0-35243-4