Ikosaedrinen symmetria

Pisteryhmät kolmessa ulottuvuudessa

Involutionaalinen symmetria Cs, (*) =	Syklinen symmetria Cnv, (*nn) =	Diedrinen symmetria Dnh, (*n22) =
Polyedrinen ryhmä, , (*n32)
Tetraedrinen symmetria Td, (*332) =	Oktaedrinen symmetria Oh, (*432) =	Ikosaedrinen symmetria Ih, (*532) =

.

Ikosaedrinen symmetria on sellaisen kolmiulotteisen kappaleen symmetria, joka säännöllisen ikosaedrin tavoin voidaan kuvata itselleen isometrisesti 120 tavalla, joista 60 on orientaation säilyttäviä. Ikosaedrin ohella myös dodekaedrilla on dodekaedrinen symmetria, sillä se on ikosaedrin duaalikappale.

Ikosaedrisesti symmetrisen kappaleen orientaation säilyttävien symmetriaoperaatioiden ryhmä on A₅, sama kuin viiden alkion alternoiva ryhmä, ja sen täysi symmetriaryhmä, johon kuuluvat myös peilaukset, on tämän alternoivan ryhmän ja syklisen ryhmän Z₂ tulo A₅ × Z₂.^[1] Jälkimmäinen ryhmä tunnetaan myös Coxeterin ryhmänä H₃, ja sitä esittävät Coxeterin merkintä ja Coxeterin diagrammi .

prismaattisten ja antiprismaattisten symmetrioiden kahta ääretöntä sarjaa lukuun ottamatta täydellä eli akiraalisella ikosaedrisella symmetrialla on kaikista diskreeteistä pistesymmetrioista ja samalla kaikista pallopinnan diskreeteista symmetrioista suurin symmetriaryhmä ja rotationaalisella eli kiraalisella ikosaedrisella symmetrialla toiseksi suurin.

Ikosaedrinen symmetria ei ole yhdistettävissä siirtosymmetriaan. Näin ollen ei myöskään ole olemassa sellaista kidejärjestelmää, jonka yksikkökopeilla olisi ikosaedrinen symmetria.^[1]

Schoenflies	Coxeter		Orb.	Abstrakti struktuuri	Kertaluku
I	+		532	A5	60
Ih			*532	A5×2	120

Näiden ryhmien presentaatiot ovat:

${\displaystyle I:\langle s,t\mid s^{2},t^{3},(st)^{5}\rangle \ }$

${\displaystyle I_{h}:\langle s,t\mid s^{3}(st)^{-2},t^{5}(st)^{-2}\rangle .\ }$

Nämä vastaavat rotationaalista ja täyttä ikosaedristä ryhmää, jotka ovat (2, 3, 5) -kolmioryhmät.

Ensimmäisen presentaation esitti William Rowan Hamilton ikosiaanilaskentaa koskevassa tutkielmassaan vuonna 1856.^[2]

Ryhmä voidaan kuitenkin presentoida myös muilla tavoin, esimerkiksi alternoivana ryhmänä (I:lle).

Schoenflies (Orb.)	Coxeter	Alkioita	Peilidiarammit
			Ortogonaalinen	Stereografinen projektio
Ih (*532)		Peili- viivojas: 15
I (532)	+	Pyörähdys- pisteitä: 125 203 302

Viiden oktaedrin pallomaisen yhdistelmän särmät esittävät 15 heijastustasoa, jotka on tässä merkitty väritetyillä isoilla ympyröillä. Jokainen oktaedri voi esittää kolmea toisiinsa nähden kohtisuoraa heijatustasoa, jotka kulkevat niiden särmien kautta.
Pyritoedrinen symmetria on ikosaedrisen symmetrian aliryhmä, jonka indeksi on 5. Sillä on kolme tässä vihreällä merkittyä heijastussuoraa ja 8 punaista kertaluvun 3 pyörähdyspistettä. Indeksin 5 aliryhmänä sillä on 5 muuta pyritoedrisen symmetrian suuntaa.

Ikosaedrisen rotaatioryhmän I kertaluku on 60. Ryhmä I on isomorfinen alternoivan ryhmän A₅ eli viiden alkion parillisten permutaatioiden ryhmän kanssa. Tämä isomorfismi voidaan toteuttaa suorittamalla I:hin kuuluvat kuvaukset eri kohteille, erityisesti dodekaedrin ympäri piirretyille viiden kuution yhdistelmälle, viiden oktaedrin yhdistelmälle tai jommallekummalle kahdesta viiden tetraedrin yhdistelmästä (jotka ovat enantiomorfisia ja ympäröivät dodekaedria).

Ryhmä I sisältää 5 versiota ryhmästä T_h, 20 versiota ryhmästä D₃ (10 akselia, joista kutakin vastaa 2 versiota) sekä 6 versiota ryhmästä D₅.

'Täyden ikosaedrisen ryhmän I_h kertaluku on 120. Se sisältää I:n normaalina aliryhmänä, jonka indeksi on 2. Ryhmä I_h in isomorfinen ryhmän I × Z₂ eli A₅ × Z₂ kanssa.^[1] Kun Z₂ kirjoitetaan multiplikatiivisesti, sen alkiot ovat 1 ja -1, joista edellinen vastaa identtistä kuvausta, jälkimmäinen peilausta (inversiota) keskipisteen suhteen.

I_h toimii viiden kuution tai viiden oktaedrin yhdistelmissä, mutta alkio -1 toimii identtisen kuvauksen tavoin, koska kuutiolla ja oktaedrilla on symmetriakeskus. Se toimii myös kymmenen tetraedrin yhdistelmässä: I toimii kahdella kiraalisella puoliskolla ja -1 vaihtaa nämä puoliskot keskenään. On kuitenkin huomattava, että se ei vaikuta samoin kuin S₅, sillä nämä ryhmät eivät ole isomorfisia, kuten jäljempänä tarkemmin selitetään.

Ryhmä I_h sisältää aliryhminään 10 versiota ryhmästä D_3d ja kuusi versiota ryhmästä D_5d (antiprismojen kaltaiset symmetriat)

I on myös isomorfinen PSL₂(5):n kanssa, mutta I_h ei ole isomorfinen SL₂(5):n kanssa.

Seuraavilla ryhmillä on kaikilla kertaluku 120, mutta ne eivät ole isomorfisia:

• S₅, 5 alkion symmetrinen ryhmä
• I_h, täysi ikosaedrinen ryhmä (tämän artikkelin aihe, käytetään myös merkintää H₃)
• 2I, binäärinen ikosaedrinen ryhmä

Ne vastaavat seuraavia lyhyitä täsmällisiä sarjoja (joista jälkimmäinen ei jakaudu) ja tuloa

${\displaystyle 1\to A_{5}\to S_{5}\to Z_{2}\to 1}$

${\displaystyle I_{h}=A_{5}\times Z_{2}}$

${\displaystyle 1\to Z_{2}\to 2I\to A_{5}\to 1}$

Sanallisesti ilmaistuna,

• ${\displaystyle A_{5}}$ on ${\displaystyle S_{5}}$:n aliryhmä
• ${\displaystyle A_{5}}$ on suoran summan ${\displaystyle I_{h}}$ tekijä
• ${\displaystyle A_{5}}$ on ${\displaystyle 2I}$:n tekijäryhmä.

On huomattava, että ryhmällä ${\displaystyle A_{5}}$ on poikkeuksellinen palautumaton kolmiulotteinen lineraarinen esitysmuoto, ikosaedrinen rotaatioryhmä, mutta ryhmällä ${\displaystyle S_{5}}$ ei ole palautumatonta kolmiulotteista esitysmuotoa, mikä vastaa sitä seikkaa, ettei täysi ikosaedrinen ryhmä ole sama kuin symmetrinen ryhmä.

Nämä liittyvät lineaarisiin ryhmiin myös viiden alkion äärellisen kunnan kautta, joka osoittaa aliryhmät ja peiteryhmät suoraan; yksikään näistä ei ole täysi ikosaedrinen ryhmä.

• ${\displaystyle A_{5}\cong \operatorname {PSL} (2,5),}$ projektiivinen erikoinen lineaarinen ryhmä
• ${\displaystyle S_{5}\cong \operatorname {PGL} (2,5),}$ projektiivinen yleinen lineaarinen ryhmä
• ${\displaystyle 2I\cong \operatorname {SL} (2,5),}$ erikoinen lineaarinen ryhmä

Schoenfiles	Coxeter		Orb.	H-M	Rakenne	Sykl.	Kertaluku	Indeksi
Ih			*532	532/m	A5×Z2		120	1
D2h			*222	mmm	Dih2×Dih1=Dih13		8	15
C5v			*55	5m	Dih5		10	12
C3v			*33	3m	Dih3=S3		6	20
C2v			*22	2mm	Dih2=Dih12		4	30
Cs			*	2 or m	Dih1		2	60
Th			3*2	m3	A4×Z2		24	5
D5d			2*5	10m2	Dih10=Z2×Dih5		20	6
D3d			2*3	3m	Dih6=Z2×Dih3		12	10
D1d = C2h			2*	2/m	Dih2=Z2×Dih1		4	30
S10			5×	5	Z10=Z2×Z5		10	12
S6			3×	3	Z6=Z2×Z3		6	20
S2			×	1	Z2		2	60
I	+		532	532	A5		60	2
T	+		332	332	A4		12	10
D5	+		522	522	Dih5		10	12
D3	+		322	322	Dih3=S3		6	20
D2	+		222	222	Dih2=Z22		4	30
C5	+		55	5	Z5		5	24
C3	+		33	3	Z3=A3		3	40
C2	+		22	2	Z2		2	60
C1	+		11	1	Z1		1	120

Kaikki nämä aliryhmien luokat ovat konjugaattisia ja voidaan tulkita geometrisesti.

On huomattava, että jokaisella kärjellä, särmällä, tahkolla ja monitahokkaalla on samat stabilisaattorit kuin vastakkaisella kärjellä, särmällä, tahkolla tai monitahokkaalla. Toisin sanoen symmetriakuvaus, joka kuvaa kappaleen jonkin kärjen, särmän, tahkon tai monitahokkaan itselleen, kuvaa myös sille vastakkaisen kärjen, särmän, tahkon tai monitahokkaan itselleen.

Kärjen stabilisaattorit ovat symmetriakuvauksia, joissa annettu kärki kuvautuu itselleen. Ne voidaan tulkita myös generoimansa akselin stabilisaattoreiksi.

• kunkin kärjen stabilisaattorit I:ssä muodostavat syklisen ryhmän C₃.
• kunkin kärjen stabilisaattorit I_h:ssa muodostavat diedriryhmän' D₃.
• kunkin vastakkaisten kärkien parin stabilisaattorit I:ssä muodostavat syklisen ryhmän D₃
• kunkin vastakkaisten kärkien parin stabilisaattorit I_h:ssa muodostavat ryhmän ${\displaystyle D_{3}\times \pm 1}$.

Vastakkaisten särmien muodostaman parin stabilisaattorit voidaan tulkita niiden generoiman suorakulmion stabilisaattoreiksi.

• Kunkin särmän stabilisaattorit I:ssa muodostavat syklisen ryhmän Z₂.
• Kunkin särmän stabilisaattorit I_h:ssa muodostavat Kleinin neliryhmän ${\displaystyle Z_{2}\times Z_{2}}$
• Kunkin vastakkaisten särmien parin stabilisaattorit I:ssä muodostavat Kleinin neliryhmän ${\displaystyle Z_{2}\times Z_{2}}$
• Kunkin vastakkaisten särmien parin stabilisaattorit I_h:ssa muodostavat ryhmän ${\displaystyle Z_{2}\times Z_{2}\times Z_{2}}$; tällaisia pareja on viisi ja ne voidaan muodostaa peilauksilla kolmen kohtisuoran akselin suhteen.

Vastakkaisten tahkojen muodostaman parin stabilisaattorit voidaan tulkita niiden generoiman antiprisman stabilisaattoreiksi.

• Kunkin tahkon stabilisaattorit I:ssa muodostavat syklisen ryhmän C₅.
• Kunkin tahkon stabilisaattorit I_h:ssa muodostavat diedriryhmän D₅.
• Kunkin vastakkaisten tahkon parin stabilisaattorit I:ssä muodostavat diedriryhmän D₅.
• Kunkin vastakkaisten tahkon parin stabilisaattorit I_h:ssa muodostavat ryhmän ${\displaystyle D_{5}\times \pm 1}$.

Näistä jokaiselle on viisi konjugaattista kopiota, ja konjugaatiotoimitus muodostaa kuvauksen, itse asiassa isomorfismin ${\displaystyle I{\stackrel {\sim }{\to }}A_{5}<S_{5}}$.

• Kappaleen sisään piirretyn tetraedrin stabilisaattorit I:ssä muodostavat T:n kopion.
• Kappaleen sisään piirretyn tetraedrin stabilisaattorit I'_h:ssa muodostavat T:n kopion.
• Kappaleen sisään piirretyn kuution tai oktaedrin taikka kahden vastakkaisen tetraedrin muodostaman parin stabilisaattorit I:ssä muodostavat T:n kopion.
• Kappaleen sisään piirretyn kuution tai oktaedrin taikka kahden vastakkaisen tetraedrin muodostaman parin stabilisaattorit I_h:ssä muodostavat T_h:n kopion.

Ikosaedrisen rotaatioryhmän ja täyden ikosaedrisen ryhmän perusalueet näkyvät seuraavassa kaaviossa:

Ikosaedrinen rotaatioryhmä I

Täysi ikosaedrinen ryhmä Ih

Disdyakis-triakontaedri, jonka tahkot ovat symmetrian perusalueita.

Disdyakis-triakontaedrin jokainen tahko on ikosaedrisen symmetrian perusalue. Muut kappaleet, joilla on sama symmetria, voidaan muodostaa siitä muuntamalla tahkoja eri tavoin, esimerkiksi tasoittamalla sopivasti valitut tahkojen ryhmät siten, että samaan ryhmään kuuluvat tahkot yhdistyvät yhdeksi tahkoksi, vaihtamalla jokainen tahko useamman tahkon yhdistelmään tai kaarevaan pintaan.

Luokka	Merkinnät	Kuva
Arkhimedeen kappale	sr{5,3}
Catalanin kappale	V3.3.3.3.5

Platonin kappaleet	Keplerin–Poinsot'n kappaleet		Arkhimedeen kappaleet
{5,3}	{5/2,5}	{5/2,3} {5,3}]]	t{3,5}	r{3,5}	rr{3,5}	tr{3,5}
Platonin kappaleet	Keplerin–Poinsot'n kappaleet		Arkhimedeen kappaleet
{3,5} =	{5,5/2} =	{3,5/2} =	V3.10.10	V5.6.6	V3.5.3.5	V3.4.5.4	V4.6.10

Circogonia icosahedra, eräs radiolaari

Adenoviruksen kapsidi

Dodekaboraatti-ioni ²⁻

Ikosaedrisesti symmetrisiä ovat myös:

• Barthin pinnat
• monien virusten rakenne ja niiden kapsidit
• kemiassa dodekaboraatti-ioni (²⁻) ja dodekaedraanimolekyyli (C₂₀H₂₀).

Hagen Kleinert ja K. Maki tutkivat vuonna 1981 yksityiskohtaisesti nestekiteiden rakennetta ja totesivat, että niissä esiintyy ikosaedrista symmetriaa^[3] Kolme vuotta myöhemmin Dan Shechtman osoitti kokeellisesti, että eräät alumiinin seokset muodostavat kvasikiteitä, joissa esiintyy myös ikosaedrista symmetriaa. Tästä havainnostaan hän sai Nobelin palkinnon vuonna 2011.

Ikosaedrisen symmetria on symmetriaryhmä on isomorfinen projektiivisen erityisen lineaarisen ryhmän PSL (2,5) kanssa, joka on myös modulaarisella käyrällä X(5). Yleisemminkin PSL(2,p) on modulaarisen käyrän X(p) symmetriaryhmä. Modulaarinen käyrä X(5) on geometrisesti dodekaedri, johon on lisätty kärki sen jokaisen tahkon keskipisteeseen, mikä kuvastaa sen symmetriaryhmää.

Tätä geometriaa ja siihen liittyvää symmetriaryhmää tutki Felix Klein vuonna 1888 Belyin pinnan monodromiaryhminä. Belyin punta on Riemannin pinta, joka voidaan kuvata holomorfisesti Riemannin pallolle niin, että sehaarautuu vain pisteissä 0, 1 ja &infinity; (Belyun funktio). Kärjet vastaavat äärettömyydessä olevia pisteitä, kun taas kärjet ja särmien keskipisteet vastaavat pisteitä 0 ja 1. Kuvauksen aste on 5, eli se peittää pallon viisi kertaa.

Klein päätyi teoriaansa yrittäessään selittää geometrisesti, miksi ikosaedrisen symmetrian symmetriaryhmä on isomorfinen viidennen asteen yhtälön Galois'n ryhmän A₅ kanssa.^[4][5]

Jatkaessaan tutkimuksiaan Klein löysi kertalukujen 7 ja 11 symmetrioita sekä niihin liittyviä Riemannin pallon 7. ja 11. asteen peitteitä^[6][7] Hän muodosti myös neljännen asteen pinnan, jonka geometria voidaan laatoittaa 24 seitsenkulmiolla, joista jokaisen keskipisteessä on kärki.

Vastaavia geometrioita esiintyy myös PSL(2,n):ssä sekä yleisemmin muiden modulaaristen käyrien ryhmissä.

On myös löydetty yhteyksiä ryhmien PSL(2,5) (kertalukua 60), PSL(2,7) (kertalukua 168) ja PSL(2,11) (kertalukua 660) välillä. Nämäkin ryhmät voidaan tulkita geometrisesti: PSL(2,5) on ikosaedrin, (genus 0), PSL(2,7) Kleinin neljännen asteen pinnan (genus 3) ja PSL(2,11) buckyball-pinnan (genus 70) symmetriaryhmä. Nämä ryhmät muodostavat Vladimir Arnoldin tarkoittamassa mielessä kolmikon, jonka jäsenten välillä on monia yhteyksiä.

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Icosahedral symmetry

• Tetraedrinen symmetria
• Oktaedrinen symmetria

• Peter R. Cromwell, Polyhedra (1997), s. 296
• John H. Conway, Heidi Burgiel, Chaim Goodman-Strass: The Symmetries of Things. Määritä julkaisija! ISBN 978-1-56881-220-5
• F. Arthur Sherk, Peter McMullen, Anthony C. Thompson, Asia Ivic Weiss (toim): Kaleidoscopes: Selected Writings of H.S.M. Coxeter. Wiley-Interscience Publication, 1995. ISBN 978-0-471-01003-6 Teoksen verkkoversio.
• Norman Johnson: ”11.5: Finite symmetry groups, Spherical Coxeter groups”, Geometries and Transformations. Määritä julkaisija! ISBN 978-1-107-10340-5